Tulevaisuudessa suomalaiselle työnantajalle työskenteleminen ei välttämättä tarkoita muuttoa Suomeen. Osaajapulan näkökulmasta etätyö voisi tarjota ulkosuomalaisille mahdollisuuden osallistua suomalaiseen työelämään myös Suomen rajojen ulkopuolelta.

Teksti: Roosa Veijola E2 Tutkimus, julkaistu Suomen Silta -lehdessä 2/2023

Etä- ja digityön kautta Suomen ulkopuolella asuvat ihmiset voivat työskennellä yhä joustavammin suomalaisille työnantajille ilman tarvetta asua pysyvästi Suomessa. Jopa neljä viidestä (82 %) ulkosuomalaisesta voisi harkita työskentelyä Suomeen osin tai kokonaan etätyötä tehden. Selvä enemmistö (62 %) olisi myös valmis matkustamaan ajoittain Suomeen työnantajan niin toivoessa.

”Olisi myös hienoa, jos ei olisi pakko olla koko ajan läsnä, vaan työtä voisi tehdä osittain etänä. Tällöin ei olisi pakko valita elämää vain yhdessä maassa.”
– Nainen, 32 vuotta, ulkosuomalaisten kysely

Tiedot selviävät E2 Tutkimuksen Kansainvälisten osaajien Suomi -tutkimushankkeen maaliskuussa 2023 julkaistusta loppuraportista. Tutkimusta varten haastateltiin 32 ulkosuomalaista ja paluumuuttajaa. Osa haastatteluista tehtiin Teamsissa ja osa Isossa-Britanniassa touko–kesäkuussa 2022. Hankkeen kyselytutkimukseen vastasi 252 paluumuuttajaa ja 895 ulkosuomalaista 15.2–13.3.2022.

Työnantajien kannattaa panostaa ulkosuomalaisten rekrytointiin

Korona-aika on voimistanut työelämän murrosta, joka on tehnyt etätyön mahdolliseksi aiempaa useammissa ammateissa. Ammatillisten yhteyksien ylläpito Suomeen voisi myös kannustaa ja sujuvoittaa myöhempää paluumuuttoa. Toistaiseksi ulkosuomalaisten ammatillinen yhteydenpito Suomeen on kuitenkin ollut melko vähäistä ja vain harva (14 %) seuraa aktiivisesti suomalaista työpaikkatarjontaa.

Suomessa esimerkiksi työnantajien ja työvoimaviranomaisten kannattaa omalta osaltaan miettiä, miten pitää ulkosuomalaiset informoituina Suomen työpakkatarjonnasta. Ulkosuomalaiset tuntevat suomalaisten työmarkkinoiden toimintaa huonommin kuin Suomessa asuvat. Verkostojen heikkous asettaa töitä etsivät heikompaan asemaan, sillä ulkomailta käsin on vaikeampi luoda työelämäyhteyksiä.

Suomessa kärsitään työvoimapulasta, joten suomalaisen työelämän olisi hyvä tulla puolitiehen vastaan: työnantajien kannattaisi parantaa valmiuksiaan rekrytoida ulkosuomalaisia osaajia. Etätyömahdollisuuksien lisääntyessä työnantajien kannattaa pohtia, millaisissa tehtävissä ja toimenkuvissa töitä voisi tehdä ainakin osin myös ulkomailta käsin ja millaista lisäarvoa se voi tuoda yritykselle. Ulkosuomalaisten kielitaito ja ymmärrys sekä alansa suomalaisesta että kansainvälisestä toimintakentästä voivat olla yrityksille merkittävä kilpailuetu.

”[Ulkosuomalaisten] houkutustapoja: mahdollistaa 50–70 % ajasta ulkomailla asuminen (etätyöt), aito luotto kansainvälistä työkokemusta kohti ja kulttuurisen ymmärtämisen arvostus, osuva palkka – -.”
– Nainen, 36 vuotta, ulkosuomalaisten kysely

Työnantajien kampanjat ja ulkosuomalaisille suunnattu rekrytointi voisivat lisätä tiedonkulkua työpaikoista ja kannustaa etsimään töitä myös Suomesta. Monet haastatellut ulkosuomalaiset toivovat, että suomalaiset yritykset lähestyisivät heitä aktiivisemmin ja kertoisivat työhakemuksissa avoimesti halunsa palkata myös ulkomailta tulevia työnhakijoita. Tutkimushaastatteluissamme ehdotettiin muun muassa kesälomien aikana järjestettävää rekrytointitapahtumaa, jossa ulkosuomalaiset ja suomalaiset työnantajat voisivat kohdata – moni ulkosuomalainen kun vierailee kotimaassaan kesäaikaan.

Paikkariippumattomaan työhön liittyviä esteitä tulisi pyrkiä madaltamaan myös valtiollisella tasolla. Etätyön mahdollistamiseksi tarvitaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä. Ulkosuomalaiset nostivat haastatteluissamme verotukseen, lupakäytäntöihin ja säätelyyn liittyvät kysymykset suurimpina monipaikkaiseen työskentelyyn liittyvinä haasteina.

Yhden luukun palvelu paluumuuttoa sujuvoittamaan – myös perheenjäsenet huomioitava

Etätyön mahdollistamisen lisäksi myös paluumuutosta tulisi tehdä sujuvampaa. Paluumuuttajien toiveena on mahdollisimman yksinkertainen asiointi viranomaisten kanssa. Yhdestä paikasta löytyvät asettautumisen ja työelämän palvelut tulisi muotoilla tukemaan niin ulkomaalaisten osaajien kuin paluumuuttajien tarpeita, sillä ne ovat eri ryhmillä yllättävän samankaltaisia.

Usein työntekijän mukana tulee myös perheenjäseniä. Heidän kotiutumisensa ja viihtymisensä voi lopulta ratkaista sen, jääkö paluumuuttaja perheineen Suomeen. Panostaminen myös puolison työllistymiseen ja verkostoitumiseen on tärkeää.

”– – mun työn takia voitais muuttaa Suomeen – –. Mutta kun se ei ole ainoastaan yhden ihmisen työstä, vaan sit se pitäis olla, että se joku suomalainen firma olis valmis rekrytoimaan sen mun ei-suomea-puhuvan puolison.”
– Ulkosuomalaisten haastattelu

Hyvänä verkostoitumismahdollisuutena toimivat työpaikan sosiaaliset tilaisuudet, joihin kutsutaan mukaan myös perheenjäseniä. Mielekäs tapa vahvistaa perheenjäsenten kotiutumista ja työllistymistä olisi myös yhteistyö esimerkiksi kaupunkien tai muiden organisaatioiden puoliso-ohjelmien kanssa. Mukana muuttava puoliso on usein myös osaaja, jonka potentiaalia ei kannata hukata.

Suomalaisten opiskelijoiden määrä ulkomailla on kasvanut runsaasti. Kirkon ulkosuomalaistyö, Merimieskirkko ja oppilaitospapit rakentavat ulkomailla opiskeleville suomalaisille turvaverkkoa, jonka puoleen voi kääntyä kaikissa kysymyksissä.

Kirkon ulkosuomalaistyö, Merimieskirkko ja oppilaitospapit rakentavat turvaverkkoa suomalaisille opiskelijoille maailmalla

Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi 15.12.2020 Kirkon ulkosuomalaistyön vuoteen 2026 ulottuvan toimintalinjauksen ”Ovet auki maailmalla”. Toimintalinjauksen perusteosassa todettiin, että ulkomailla tutkintoa suorittavien suomalaisten määrä kaksinkertaistui 2020-luvulla. Heitä on tällä hetkellä vuositasolla noin 10 000, suurin osa Euroopassa. Tämä heijastui asiakirjan strategisiin linjauksiin, joissa todettiin: ”Painotamme erityisesti toimintaa ulkomailla opiskelevien ja globaaleilla työmarkkinoilla liikkuvien suomalaisten sekä etelässä talvensa viettävien eläkeläisten parissa.”

Suomalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä maailmalla on kaksinkertaistunut 10 vuodessa

Käytännössä päätimme käynnistää yhdessä Kirkkohallituksen oppilaitostyön asiantuntijoiden kanssa ulkosuomalaistyössä toimiville papeille ja Merimieskirkon sosiaalikuraattoreille tarkoitetun verkostoitumisseminaarin opiskelijatyön kehittämiseksi syksyllä 2022. Seminaariin osallistui noin 20 henkilöä 10 eri maasta. Opiskelijatyötä on aloitettu sen myötä verkostossa, johon kuuluu 10 maata: Ruotsi, Saksa, Norja, Viro, Itävalta, Sveitsi, Alankomaat, Belgia, Englanti ja Suomi, myös Suomi-Seura ry on mukana verkostossa.

Verkosto työskentelee enimmäkseen digitaalisesti verkossa. Siellä on helppo vaihtaa kokemuksia ja käytänteitä, esimerkiksi merimieskirkoilla on jo valmista materiaalia kohdemaahan muuttaville nuorille, suosittuja grilli-iltoja jne. Usein nuoret tarvitsevat jossain vaiheessa tukea esimerkiksi asumiseen ja byrokratiaan liittyvissä kysymyksissä. Haluamme viestiä, että nuori voi kääntyä kaikissa kysymyksissä turvallisen suomalaisen yhteisön puoleen, oli syy mikä tahansa.

Opiskelijoita tavoitetaan jo oppilaitosyhteistyön kuten vaihtoinfojen ja tapahtumaviestinnän avulla. Yksikään oppilaitos ei ole kieltäytynyt kertomaan suomalaisesta kirkollisesta toiminnasta ulkomailla. Jokainen ulkomailla työskentelevä suunnittelee työtään omien resurssiensa ja toimintaympäristönsä mukaisesti.

Lähes puolet tutkinto-opiskelijoista jää maailmalle

Lähivuosien haasteena on siis tukea kasvavaa ulkomailla opiskelevien suomalaisten opiskelijoiden joukkoa, samalla kun opiskelijoiden tuen tarve on kasvanut. Opiskelijatyö tarkoittaa turvaverkon rakentamista suomalaisille opiskelijoille Euroopassa. Sen tarkoitus on vahvistaa opiskelijoiden hyvinvointia, tutustua opiskelijoihin ja kuulla heidän omat tarpeensa sekä tehdä kirkon toimintaa tutuksi.

Tutkinto-opiskelijat ovat suomalaisyhteisöjen mahdollisia vapaaehtoisia. Lähes puolet tutkinto-opiskelijoista jää maailmalle, koska heidän on hankalampaa sijoittua työelämään kuin kotimaasta valmistuneiden. Lisäksi ulkomaalaisen puolison työllistyminen on usein vaikeaa Suomessa ja kulttuurishokki on monelle suuri paluumuuton yhteydessä.

Oppilaitospapit eivät kysy nuorten vakaumusta – kaikkia autetaan

Suomen oppilaitoksissa työskentelee noin 100 pappia. He ovat osa henkilökunnan ja opiskelijoiden tukipalveluita. Mielenterveys- ja keskustelutyön tarve on kasvanut oppilaitoksissa ja siksi pappien työlle on tarvetta yhä enemmän. Oppilaitospapit tukevat myös ulkomailla kasvaneita suomalaisia nuoria, jotka palaavat Suomeen opiskelemaan. Monet suomalaisnuoret, jotka ovat viettäneet lapsuutensa ulkomailla, tulevat opiskelemaan Suomeen joko lukioikäisenä tai valitsevat hyvän ja ilmaisen tutkinnon suomalaisesta oppilaitoksesta. Oppilaitospapit eivät kysy kenenkään vakaumusta tai uskontoa. He ovat kaikkia varten isoissa ja pienissä kysymyksissä.

Suomi-Seura tukee kansainvälistä opiskelijatyötä

Suomi-Seura ry on mukana kirkon ulkosuomalaistyön, Merimieskirkon ja oppilaitospappien Suomalaiset opiskelijat maailmalla -työryhmässä. Suomi-Seuran neuvontapalvelu tarjoaa neuvontaa ulkomaille lähteville, siellä asuville ja sieltä Suomeen muuttaville suomalaisille. Neuvonnan ja tiedotuksen lisäksi Suomi-Seura tarjoaa mahdollisuuden avoimeen ja rakentavaan keskusteluun aika- ja paikkariippumattomalla digitaalisella Virta-alustalla.

Opiskelemaan ulkomaille? Me olemme jo täällä

Opiskelijatyön verkosto kokoontui toisen kerran kasvokkain Hampurin merimieskirkolla helmikuussa. Silloin suunniteltiin muun muassa opiskelijatyön nettisivujen sisältö.

Nettisivut kokoavat suomalaisyhteisöt maailmalla, jotka tarjoavat nuorille tukea, tietoa ja kohtaamisia katsomuksesta riippumatta:
Opiskelijatyö – Suomen Merimieskirkko

Kirjoittaja: Riikka Porkola, Kirkon ulkosuomalaistyön asiantuntija, Kirkkohallitus

Aiheesta on julkaistu juttu aiemmin Kirkkohallituksen blogissa.

Suomalaisia sarjoja voi katsella myös ulkomailta käsin. Katseleminen onnistuu VPN:n eli virtuaalisen erillisverkon kautta.

Lyhenne tulee sanoista Virtual Private Network, ja sen avulla käyttäjät voivat turvata yksityisyytensä internetissä. VPN nimittäin piilottaa käyttäjän sijainnin, mikä mahdollistaa esimerkiksi sarjojen katselun eri palveluntarjoajilta.

Esimerkiksi MTV:n Katsomo-palvelun ohjelmisto ei ole katsottavissa ulkomailta käsin, mutta VPN-yhteyden avulla katsominen kuitenkin onnistuu. Kun VPN on päällä, kukaan ei voi nähdä, mitä käyttäjä tekee internetissä. Moni uskoo, että yksityisyyteen internetissä riittää ”incognito” -tila, mutta tämä ei ole totta. Sen sijaan VPN-yhteyden avulla käytät internetiä oikeasti yksityisesti.

Mikä on VPN?

VPN eli suomeksi virtuaalinen erillisverkko tarkoittaa salattua internet-yhteyttä. Se suojaa yhteyden ja piilottaa käyttäjänsä sijainnin.

VPN muodostaa ikään kuin eräänlaisen putken käyttäjän dataliikenteelle. Sen sijaan, että käyttäjä yhdistäisi laitteensa suoraan internetiin, VPN:ää käyttäessä yhteys kulkee ensin VPN-palvelimen kautta tätä näennäistä putkea pitkin.

Verkkopalvelut näkevät näin ollen ainoastaan VPN-palvelimen ip-osoitteen eivätkä käyttäjän omaa ip-osoitetta. Käyttäjän todellinen sijainti pysyy siis salassa.

Internet-palvelutarjoajat ja kolmannet osapuolet eivät myöskään näe, millä sivustoilla käyttäjä vierailee, eivätkä mitä dataa hän lähettää tai vastaanottaa. VPN:n käyttö on yleistynyt viime vuosina nopeasti.

Mihin VPN:ää käytetään?

Kolme suosittua tapaa käyttää VPN-palvelua on:

1. Turvallinen nettiselaaminen
2. Sijainnin piilottaminen
3. Sarjojen ja ohjelmien katsominen ulkomailla

VPN salaa yhteyden avoimessa verkossa

Varmasti tunnetuin käyttötapa on nettiselaamisen turvaaminen avoimessa verkossa. VPN käyttö voi olla tuttua esimerkiksi paljon kahviloissa ja yleisissä tiloissa työskenteleville tai työntekijöille, jotka tekevät paljon töitä kotoa käsin. VPN avulla voidaan varmistaa, että työntekijät pääsevät turvallisesti ja suojatussa yhteydessä työpaikan verkkoon.

Kun käytät VPN:ää, pystyt piilottamaan sijaintisi

VPN avulla netin käyttäjä voi piilottaa myös oman sijaintinsa. Tästä syystä VPN palvelut ovat nettihuijareiden tai valeuutisia netissä levittävien suosiossa. Toisaalta salattu sijainti voi olla tavalliselle käyttäjälle hyödyllinen, kun esimerkiksi mainostajat eivät tiedä tarkkaa sijaintiasi.

Kierrä suoratoistopalvelujen maarajoitukset VPN avulla

Sarjojen, tv-ohjelmien ja elokuvien suurkuluttajat hyötyvät VPN:stä ulkomailla matkustaessa. Moni paljon matkusteleva tai ulkomailla asuva suomalainen striimaa esimerkiksi Yle Areenaa tai Netflixiä riippumatta sijainnista.

Nykyään suoratoistopalvelut ovat tarkkoja ja kaikkien sarjojen katselu VPN-yhteydellä ei välttämättä onnistu. Etkä aina välttämättä tarvitse VPN:ää, jos kotipaikkasi on Suomi. EU:ssa on poistettu maarajoitukset vuonna 2018 alkaen joka tarkoittaa sitä, että voit katsoa alunperin Suomessa ladattua ohjelmaa EU-alueella vapaasti.

Mitä VPN käyttö maksaa?

Käytännössä kaikki luotetuimmat ja parhaat VPN-palvelut ovat maksullisia. Myös ilmaisia palveluntarjoajia löytyy, mutta ilmaisiin palveluihin liittyy aina korkeampi tietosuojariski.

Ilmaiset palvelutarjoajat voivat myös kerätä käyttäjiensä tietoja mainostajille, ulkomaisille valtioille tai jopa rikollisille ja asennuttaa käyttäjiensä laitteisiin haittaohjelmia. Näin kävi 21 miljoonalle VPN-palvelun käyttäjälle, jotka olivat ladanneet VPN-palvelun Androidille (Mobiili.fi, 2021.) Sen takia kannattaa valita mieluummin laadukas, maksullinen palvelu.

Laajan tarjonnan vuoksi luotettavatkaan palveluntarjoajat eivät ole kovin kalliita. VPN-palveluiden hinta on yleensä muutamia euroja kuussa.

Onko VPN-palvelun käyttäminen laillista?

Suomessa ja useimmissa muissa kehittyneissä valtioissa VPN:n käyttö on täysin laillista, ja VPN-yhteyttä voi käyttää vapaasti. Elokuvien sekä sarjojen katsominen suoratoistona on laillista, teitpä sen VPN:n avulla tai ilman.

Joillain striimauspalveluilla saattaa olla omia sääntöjään VPN:n käyttöön liittyen, mutta esimerkiksi Netflixiä, Yle Areenaa, MTV Katsomoa ja Ruutua voit katsoa VPN-yhteyden kautta huoletta rikkomatta lakia.

Joissakin sensuuria harrastavissa maissa kuten Kiinassa VPN:n käyttö puolestaan on laitonta.

VPN-palveluita on hyvä vertailla

Markkinoilla on tarjolla runsaasti erilaisia VPN-palvelun tarjoajia, sekä maksullisia että ilmaisia. VPN-palveluita onkin hyvä vertailla, sillä VPN-verkkoja on erityyppisiä. VPN Vertailu on sivusto, joka vertailee puolueettomasti erityisesti suomalaisille sopivia VPN-palveluita. Sivustolta parhaat VPN palvelut löytyvät helposti.

Kolme päätyyppiä ovat SSL VPN, toimipaikkojen välinen VPN ja asiakkaan ja palvelimen välinen VPN. Valinnassa on syytä ottaa huomioon ainakin palvelun sopivuus omaan käyttötarkoitukseen, sen sopivuus omiin laitteisiin, yhteyden nopeus sekä hinta-laatu -suhde.

Yleensä maksulliset palvelut ovat parempia, sillä ilmaisiin saattaa sisältyä tietoturvariskejä ja ne ovat yleensä myös eri tavalla rajoitettuja: esimerkiksi tiedonsiirtonopeutta tai aikaa voi olla säädelty.

Järkevä vaihtoehto on myös maksullisten palveluntarjoajien ilmaiset kokeilujaksot.

Voiko VPN:llä katsoa mitä tahansa sarjoja ja ohjelmia?

Aluerajattu sisältö ei välttämättä ole käytettävissä joka paikassa. Esimerkiksi suomalaisen MTV Katsomon tai Yle Areenan ohjelmat eivät ole nähtävissä Suomen ulkopuolella, ainakaan ilman kirjautumista.

Myös Netflixillä kuten myös muilla striimauspalveluilla on käytössään maarajoituksia, jotka estävät ohjelmien katselun tietyllä alueella. Tämä tarkoittaa, ettet voi katsoa ohjelmia ulkomailla tai kaikki sisältö ei ole sinulle näkyvissä tietyssä maassa ollessasi. Jos olet maassa, jossa rajoitukset ovat voimassa, voit katsoa VPN:llä ainoastaan sellaisia ohjelmia, joihin Netflixillä on globaali näyttöoikeus kuten Stranger Things tai Squid Game (Watching TV shows and movies through a VPN, Netflix.)

VPN-yhteys on ratkaisu tähän ongelmaan. Yhteyden avulla voit katsella mitä tahansa sarjoja ja ohjelmia, joiden katselun maarajoitukset muuten estäisivät. VPN-yhteyden avulla käyttäjän sijainti pysyy piilossa ja ohjelmatarjonnasta pääsee nauttimaan ilman aluerajoitteita.

VPN:n avulla kierrät myös Facebookin ja Instagramin estot ulkomailla

Monet maat sensuroivat länsimaissa suosittuja sosiaalisen median sivustoja, kuten Facebookia. Esimerkiksi Kiina on tunnettu verkkosensuuristaan, ja Kiinassa ei olekaan mahdollista päästä Facebookiin, Twitteriin ja Instagramiin.

VPN:n avulla voi kiertää myös sosiaalisen median estoja ulkomailla, sillä VPN-yhteyden avulla ip-osoitteesi on piilotettu ja yhteytesi suojattu. Kannattaa huomioita, että käyttäjällä täytyy olla VPN ladattuna ennen kohdemaahan matkustamista, sillä esimerkiksi Kiinassa VPN:n lataaminen voi olla hankalaa, jopa mahdotonta.

VPN käyttöönotto ulkomailla

Ulkomailla VPN:n käyttöönottoon on olemassa useita eri keinoja. Helpoiten se käy näin:

1. Vertaile eri VPN-palveluita katsomalla suosituksia vertailusivustoilta ja lukemalla käyttäjien kokemuksia (esimerkiksi Suomi24-foorumilla)
2. Osta sen jälkeen VPN luotettavasta palvelusta
3. Kun olet tilannut VPN:n, voit ladata tilaamasi VPN-sovelluksen ja kirjautua siihen tunnuksillasi.
4. Varmista, että VPN on päällä ja haluamassasi sijainnissa. Kirjaudu sen jälkeen suoratoistopalveluun

VPN:n saa yleensä käyttöön alle kolmen euron kuukausihintaan eli se on hyvin edullinen. VPN:ää valitessa kannattaa kuitenkin luottaa vain tunnettuihin ja luotettuihin palveluntarjoajiin.

Jos mielit sosiaalisen median palveluihin, jotka ovat kohdemaassa rajoitettuja, kannattaa VPN ottaa käyttöön jo ennen kohdemaahan matkustamista. Näin varmistut siitä, että saat palvelun käyttöösi.

Palveluita voi käyttää myös mobiilisti esimerkiksi älypuhelimella tai muilla laitteilla.

Ulkosuomalainen Petrus Palomurto halusi muuttaa Suomeen ja haki opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Vaikka hän oli asunut Suomessa aikaisemmin vain kaksi vuotta, Suomi tuntui kotimaalta. Hän muutti Suomeen opiskelemaan kesällä 2020, lähes 24-vuotiaana. Tässä  blogikirjoituksessa Petrus kertoo paluumuutostaan ja kotoutumisestaan keskellä koronapandemiaa.

Paluu synnyinmaahan

Palasin Suomeen kesällä 2020, lähes 24-vuotiaana, vietettyäni siihenastisesta elämästäni Suomessa vain kaksi vuotta. Olin asunut Suomessa ainoastaan elämäni ensimmäisen vuoden ja siviilipalvelusvuoden ollessani 20-vuotias.

Pyrin jatko-opintoihin Helsingin yliopistoon, sillä toivoin pääseväni muuttamaan Suomeen, joka pitkästä poissaolostani huolimatta tuntui edelleen kotimaalta. Jatko-opinnot tuntuivat tuolloin käytännöllisimmältä tavalta saada muutto aikaiseksi. Ensimmäinen koronakevät oli suurta epävarmuuden ja huolen aikaa maailmanlaajuisesti, kuten kaikki tätä lukevat varmasti muistavat. En realistisesti voinut kuvitella ryhtyväni työnhakijaksi juuri tuolloin.

Onnekseni ja isoksi huojennuksekseni pääsin opiskelemaan Helsingin yliopiston alue- ja kulttuurintutkimuksen maisteriohjelmaan. Valmistumiseni Glasgow’n yliopistosta tapahtui kokonaan etänä, mutta kotona Brysselissä sain sentään värkättyä pitsalaatikosta valmistujaishatun itselleni. Iloisten uutisten jälkeen paluumuutto ja uusien opintojen aloittaminen ei kuitenkaan ollut kaikilta osin helppoa.

Pandemia haastaa paluumuuttajan

En osaa tarkalleen sanoa, mitä odotuksia tai toiveita minulla oli paluun suhteen. Sen tiedän, että toivoin pääseväni kampukselle mahdollisimman pian, kuten niin monet muutkin. Koronakevään 2020 jälkeen yliopistolta kerrottiin, että paluu lähiopetukseen tapahtuisi pian.

Pandemian jatkumiselle ei kuitenkaan voinut mitään ja kävin koko syyslukukauden 2020 aikana yhden kerran yliopistolla opetustilaisuudessa. Pidin tuolloin esitelmän uuden Ryhmä Hau-elokuvan eettisestä analyysistä. Tilana oli sali, jonka ikkunasta näkyi naapurissa oleva Helsingin Tuomiokirkko. Se tuntui aivan unelta.

Etäopetus ja sen tuoma irrallisuuden tunne voi olla hankalaa kenelle tahansa, mutta erityisen hankalaa siitä teki minulle se, etten tuntenut yliopistoa, sen rakennuksia tai käytäntöjä ollenkaan. Kun palaa jatko-opintoja varten siihen maahan, jonka kansalainen on ollut koko ikänsä ja jossa enemmistön äidinkieli on sama kuin omansa, ei välttämättä osaa hakea sitä tukea ja apua, jota voisi tarvita. En edes tiennyt, mitä kysymyksiä minun kuuluisi kysyä.

Tukipalvelujen tehostettu tarjoaminen myös ulkosuomalaisille varmasti parantaisi suomalaisten yliopistojen houkuttelevuutta ja pitäisi samalla opiskelijat paremmin kiinni opinnoissaan.

Suomalaisilla oppilaitoksilla ei aina muisteta sitä, että on olemassa ihmisiä, jotka puhuvat suomea äidinkielenään, mutta jotka eivät ole koskaan käyneet koulua Suomessa, yliopistosta puhumattakaan. Se on tietysti täysin ymmärrettävää, mutta silti hyvin harmillista. Tukipalvelujen tehostettu tarjoaminen myös ulkosuomalaisille varmasti parantaisi suomalaisten yliopistojen houkuttelevuutta ja pitäisi samalla opiskelijat paremmin kiinni opinnoissaan.

Koen, että oli huomattavasti helpompaa olla vierasmaalainen ja -kielinen opiskelija Glasgow’n yliopistossa, kuin Suomeen paluumuuttanut, muualla kasvanut suomenkielinen opiskelija Helsingin yliopistossa. Glasgow’ssa kaikki kuulivat heti, etten ollut paikallinen (paitsi yksi amerikkalainen, joka jostain syystä kysyi, olenko kotoisin Edinburghista). Siellä ei oletettu, että tuntisin järjestelmän tai tietäisin kaikki paikat. Suomessa tilanne oli monilta osin päinvastainen.

Oma aktiivisuus auttaa sopeutumaan

Mitä olisin siis voinut tehdä toisin? Paluu Suomeen opetti minulle ainakin sen, että mitä aktiivisemmin itse on yhteydessä esimerkiksi omaan oppilaitokseensa ja pyytää tukea, sitä helpommin sitä myös saa. En ennen opintojen alkua tajunnut kuinka erilainen korkeakoulujärjestelmä Suomessa on verrattuna Skotlantiin.

Esimerkiksi Sisu-ohjelmaa, jolla luodaan opintosuunnitelmia, oli erityisen hankalaa käyttää. Sen käyttöä ei helpottanut ollenkaan se, että kaikki opetus tapahtui etänä. Huomasin, että maisterivaiheen opintoja valitessa itse kullakin voi olla melko korkea kynnys avun pyytämiselle esimerkiksi tietoteknisissä asioissa. Suosittelenkin jokaista paluumuuttajaa olemaan yhteydessä omaan oppilaitokseensa jo etukäteen. Kurssien jo alettua on mielessä varmasti tuhat muutakin asiaa kuin se, miten Sisuun saa lisättyä tai poistettua kursseja.

Sopeuduttuani Suomeen en voisi kuitenkaan enää kuvitella lähteväni täältä pois, en ainakaan lähitulevaisuudessa.

Kaikesta huolimatta olen todella tyytyväinen, että palasin jatko-opintoja ja niiden jälkeistä elämää varten nimenomaan Suomeen. Ensimmäisenä syksynäni Suomessa opiskelin kulttuurintutkimusta teoreettisista lähtökohdista ja meni oma aikansa, ennen kuin pääsin tutustumaan kotimaan kulttuurintutkimukseen käytännönläheisemmin, muun muassa urheilun ja aktivismin myötä. Sopeuduttuani Suomeen en voisi kuitenkaan enää kuvitella lähteväni täältä pois, en ainakaan lähitulevaisuudessa.

Jos vastaava pandemiatilanne tai muu sisätiloihin lukitseva tapahtuma toistuu vastaisuudessa, suosittelen jokaiselle uudelle opiskelijalle osallistumista uusien iltoihin ja muihin tapahtumiin etänä, sillä vaikka etäperehdytykset ja muut vastaavat voivat tuntua aika nuivilta, vielä nuivempaa on istua sisällä sanomatta kenellekään sanakaan.

Suomi-Seuralla on parhaillaan tekeillä Virta-hanke, joka on erityisesti nuorille ulkosuomalaisille suunnattu digitaalinen alusta. Sen tarkoituksena on mahdollistaa keskustelu ulkosuomalaisten ja paluumuuttajien kesken kaikista heille tärkeistä asioista. Olisin varmasti ensimmäisenä paluumuuton jälkeisenä syksynä hyötynyt vastaavanlaisesta hankkeesta ja odotankin innolla, miten Virta lähtee virtaamaan.

Petrus Palomurto  

Kirjoittaja on Brysselin toisen Eurooppa-koulun ja Glasgow’n yliopiston alumni 

Ulkosuomalaisyhteisöille suunnattua Yhteisöjen ideapankki -projektia varten koottu materiaali osoittautui yllättävän laajaksi. Yhteisöille tehdyn selvityksen sekä pyydettyjen kirjoitusten aihepiirit olivat laajempia kuin ideapankin alkuperäinen ajatus. Samoin oli myös yhteisöjen ilmaisema tuen tarve. Näin syntyi ajatus isommasta ulkosuomalaisyhteisöjä palvelevasta kokonaisuudesta, jonka tarkoituksena on tarjota ulkosuomalaisyhteisöille paikkoja ja mahdollisuuksia jakaa ajatuksia, ideoita, tarinoita, kokemuksia ja vertaistukea toisilleen. Projektin nimi on Yhteisöverstas ja se koostuu kolmesta eri osasta: Taustaselvityksestä, Ideapankista ja vertaistuellisesta Lataamosta. Suomi-Seura kutsuu kaikkia ulkosuomalaisyhteisöjä mukaan verstaalle rakentamaan yhdessä valoisaa tulevaisuutta!

Järjestimme webinaarin Yhteisöverstaasta ja sitä varten tehdystä taustaselvityksestä sekä Suomi-Seuran avustusuudistuksesta sunnuntaina 22.1.2023 klo 15 Suomen aikaa. Tilaisuudesta tehtiin tallenne (alla).

Teksti: Tanja Airaksinen
5.1.2023

Kun omat ylioppilaskirjotukseni olivat ohi keväällä 1989, oli ilmoituksen aika. Kerroin vanhemmilleni, että huomenna lähden Kreikkaan, enkä koskaan palaa takaisin Suomeen. Tämä lause kummitteli siinä vaiheessa, kun koti-ikävä iski. Olisinko voinut antaa periksi ja todeta, että omassa maassa on sittenkin parempi olla?

Eurooppaa yhtenäistettiin kovaa vauhtia 90-luvulla ja Suomi odotti pääsyä Euroopan unionin jäseneksi. Minusta tuntui suurenmoiselle ja vapaalle ajatus siitä, että olisin pian eurooppalainen, koska aioin muuttaa Eurooppaan jo ennen kuin Suomi hyväksyttäisiin jäsenmaaksi. Lähdin siis tuulta purjeissani etsimään onnea ja kultakaivosta Euroopasta, Kreikasta.

Kaikki meni alkuun hienosti ja muu maa oli mansikkaa

Aloitin Ateenan yliopistossa kreikan kielen kurssit. Sain osa-aikatyötä Suomen suurlähetystöstä vastaanottovirkailijan tehtävissä, ja elämä oli hyvää nuorelle ylioppilaalle. Rakkauttakin löytyi ja näin ollen päätin hakea yliopistoon lukemaan filosofiaa ja filologiaa aikomuksena kielenkääntäjän työt Brysselissä. Olisihan Suomi jo pian EU-maa ja ruotsin, kreikan ja suomen kielen taitoisia tultaisiin kotoa hakemaan töihin käännöstehtäviin.

Kohtasin kuitenkin jatkuvasti useita vaikeuksia ulkomaalaisena muun muassa vuokranantajien kanssa, yliopiston byrokratian kanssa ja kohtasin myös rasismia.

Lujan luonteeni vuoksi en heilahtanut näistä solvauksista ja hyvin avoimin mielin jatkoin eteenpäin. Aurinko ja meri ja suuri osa ihanista ihmisistä saivat elämän tuntumaan hyvälle. Tutustuin suomalaisiin ja Suomen Pireus-kouluun ja tunsin jo pian olevani turvassa vieraassa maassa.

Kun valmistuin yliopistosta, Bryssel ei enää ollut vaihtoehto. Olin vaihtanut filologin ja filosofian opinnot kasvatustieteeseen. Työtä oli hankala saada Kreikassa ja palkalla oli vaikea tulla toimeen. Julkinen terveydenhuolto oli romuttumassa, eikä terveyspalvelut vastanneet tarpeitani. Sähkönhinta ja muut pakolliset kulut nousivat niin, etten voinut enää yksin maksaa niitä. Asuin yksin ja rakkauskin kuoli, ja tuntui, että kaikki elämässäni oli menetetty.

Siinä vaiheessa identiteettini oli jo hyvin kreikkalainen, eikä paluumuutto ollut vaihtoehto.  Silloinhan olisin epäonnistunut tai luovuttanut. Olinhan vannonut, etten koskaan enää palaa takaisin.

Tässä kohtaa oma maa muuttui mansikaksi ja Kreikka oli mustikkaa

Opintoni päätyttyä palasin Suomeen, mutta se oli vaikeampaa, kuin olisin koskaan kuvitellut olevan.

Olin Suomeen palatessani niin sekaisin, että tarvitsin psyykkistä apua.

En tiennyt, olinko kreikkalainen Suomessa vai suomalainen ulkomailla. Tuntui, kuin kaikki mitä sanoin, kyseenalaistettiin ja jouduin opettelemaan käytöstapoja. Olin unohtanut, että ruokaa ei voi jättää lautaselle ja ruuasta pitää kiittää. Jos poistuin seurueesta, piti kertoa, missä piipahtaa tai minne menee. Tuntui, kuin kaikkea olisi kontrolloitu ympärilläni. En ollut enää lainkaan varma, saanko olla oma itseni kreikkalaisella identiteetillä vai pitääkö minun muuttua ja mukautua kameleontin tapaan jatkuvasti eri tilanteisiin. Lisäksi minut yllätti ihmisten kiire ja kaiken tekeminen kovalla vauhdilla sekä ihmisten hiljaisuus.  Liika kyseleminen ja uteliaisuus koettiin huonoksi käytökseksi, kun Kreikassa se tarkoitti lähimmäisestä välittämistä. Suomalainen keskustelukulttuuri järkytti.

Paluumuuttajana minulla oli vaikea sopeutua oman maan multaiseen mansikkapeltoon. Olisin toivonut valtiolta enemmän apua paluumuuttajan sopeutumiseen.

Tuntemani ulkosuomalaiset ovat raivanneet itselleen tietä ja tulevaisuuden usein täysin vieraassa ja tuntemattomassa maassa. He ovat hyvin vahvoja luonteeltaan ja hyvin suvaitsevaisia.

Toivon nuorille rohkeutta etsiä suomalaiset seurueet ulkomailla ja näin saada vertaistukea mahdolliseen tunne-elämän vuoristorataan.

Toivon paluumuuttajille voimia ja rohkeutta pysyä lujana uuden identiteetin kanssa Suomessa. Palatkaa Suomeen voittajina ja ylpeinä kaikesta henkisestä pääomasta, jota mukananne pystytte tuomaan.

En vaihtaisi pois päivääkään näistä vuosista ulkomailla. Kokemukseni, ymmärrykseni ja rakkauteni Suomea kohtaan kasvoi. Kreikasta sain elinikäisiä rakkaita ystäviä, joiden kanssa pidämme edelleen yhteyttä. Näin ylläpidän kielitaitoa ja ulkosuomalaisen identiteettiä edelleen. Ne ovat rikkaus.

Kuuntele Ateenan yliopistossa opiskelleen Tanja Airaksisen podcastia Platonpodi, jossa kertoo  antiikin poliittista ajattelua ja vertaa sen yhtäläisyyksiä tähän päivään.