MAAILMALTA SUOMEEN OPISKELEMAAN

By

-

14 joulukuun, 2023

Teksti: Hanna Ojanpää, julkaistu Suomen Silta -lehdessä 2/2023
Kuvat: Haastateltavien kuva-arkistot

Suomalainen koulutusjärjestelmä on laajalti tunnustettu korkeatasoiseksi. Koulutus on myös suurimmaksi osaksi maksutonta, aina korkeakoulututkintoa myöten. Opinnot Suomessa kiinnostavatkin myös maan rajojen ulkopuolella; ulkosuomalaisille asettumista helpottaa Suomen kansalaisuus sekä kielen ja kulttuurin tuntemus. Mutta miksi Saksassa syntynyt ja kasvanut Milla Kuusela halusi Suomeen opiskelemaan? Ja miksi Yhdysvalloissa aina elänyt Matthew Schilke halusi armeijan jälkeen jatkaa opintojaan Suomessa?

Suomi-koulun kasvatti

Milla syntyi Saksassa, Frankfurt am Mainissa vuonna 2001.

– Joku virhe silloin tapahtui, sillä minun papereissani lukee, että olisin syntyessäni asunut Helsingissä. Mutta ainakin se takasi minulle automaattisesti Suomen kansalaisuuden.

Suomi ja suomen kieli ovat olleet Millan elämässä aina vahvasti läsnä: kotona on puhuttu suomea ja äiti on toiminut Suomi-koulun puheenjohtajana ja opettajana. Milla itse kävi Suomi-koulua kolmevuotiaasta 17-vuotiaaksi saakka.

– Olen aina saanut kehuja puhutusta suomestani. Minulle kielet ovat valtava rikkaus ja siitä kuuluu kaikki kiitos vanhemmilleni. Olen tämän toki tajunnut vasta nyt myöhemmin. Muistan monet kerrat, milloin en olisi jaksanut koulun jälkeen lähteä vielä kahdeksi ja puoleksi tunniksi opiskelemaan Suomi-kouluun, vaikkakin vain kerran viikossa. Ja niinhän siinä sitten loppujen lopuksi kävi, että päädyin itsekin sinne ohjaajaksi ja myöhemmin lukupiirin vetäjäksi, Milla naurahtaa.

Äidin tekosia

Vaikka Milla on syntymästään saakka asunut Saksassa, saksalainen koulujärjestelmä ei ole ollut hänelle helppo. Millan äiti onkin aina vahvasti kannustanut tytärtään tämän valinnoissa. Niin myös silloin, kun Milla lähti vaihto-oppilaaksi Martinlaakson lukioon Vantaalle.

– Äiti laittoi entisen koulunsa rehtorille viestiä ja perhekin löytyi minulle Wilma-viestin kautta. Suomessa koulunkäynti oli kivaa; sain vuoden aikana paljon itsevarmuutta, opin kirjoittamaan suomea paremmin ja vahvistuksen sille, että haluan jatkaa opintojani Suomessa.

Milla kävi vielä koulunsa loppuun Saksassa ja aloitti siinä ohessa nettilukion Otaviassa, Mikkelissä. Äiti oli jostain bongannut koulun ja ilmoittanut Millan sinne – hänen tietämättään.

Milla ylioppilaslakissa. — Milla Kuusela kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 2022. Hän kävi lukion etänä Saksasta käsin.

– Itselläni ei olisi tullut mieleenkään, että lukion voi käydä etänä. Nettilukio oli tosi vapaata opiskelua. Opinnot kyllä suunniteltiin yhdessä opinto-ohjaajan kanssa, mutta sen jälkeen suoritin nettikurssit itsenäisesti. Näin opettajanikin ensimmäisen kerran vasta lakkiaisissani, Milla kertoo.

Milla muutti Suomeen toukokuussa 2022 ja puoli vuotta myöhemmin hän sai valkolakin päähänsä; kahden ja puolen vuoden etälukion päätteeksi.

– Olin keväällä ja syksyllä hakenut jo eri kouluihin, mutta en päässyt minnekään. Myöhemmin minulle selvisi, että oppilaitoksille ei ollut mennyt tieto läpi, että minulla on saksalainen ylioppilastutkinto, Milla kertoo.

Välivuosi Alkio-opistossa

Välivuoden Milla opiskeli sosiaalialaa Jyväskylän kupeessa Alkio-opistossa, jonka senkin äiti oli löytänyt ja maksanut varausmaksunkin Millan tietämättä. Väyläopinnot takasivat, että Milla pystyi keväällä 2023 hakemaan sosionomitutkintoon ilman pääsykoetta. Ovet avautuivatkin kerralla kolmeen paikkaan: Kokkolaan, Jyväskylään ja Joensuuhun. Opiskelupaikaksi valikoitui jälkimmäinen, koska sieltä päätös Millan eduksi tuli ensimmäisenä. Vielä haastatteluvaiheessa on epäselvää, saako Milla hyödynnettyä avoimessa yliopistossa tehdyt 59 opintoviikkoa.

– Olisihan se kiva siirtyä suoraan kakkosluokalle. Ainakin opinto-ohjaani on lukenut hakemukseni ja on sitä mieltä, että aiemmat opintoni kelpaisi täälläkin, Milla toteaa luottavaisena.

Kaiken kaikkiaan Milla on nyt elämäänsä ja suomalaiseen elämäntapaan hyvin tyytyväinen. Jopa byrokratia on sujunut helposti: Kela-kortti tuli nopeasti ja opiskelijana ammatti-ihmisten apua ja tukea on saatavilla, kun vain itse osata pyytää. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Millan pitäisi valmistua joulukuussa 2025. Sen jälkeenkin hän haluisi jäädä Joensuuhun.

– Olen käynyt Saksassa vain kerran muuttoni jälkeen. Vanhempani haluaisit minut kotiin jouluksi, mutta yritän houkutella heitä tänne sukujoulua viettämään. Suomeen muutto on ollut elämäni paras päätös.

Milla Kuusela (22)
Opiskelee sosionomitutkintoa Joensuussa, Karelia AMK:ssa
Syntynyt Saksassa; Suomen kansalainen
Perhe: äiti, isä
Harrastukset: hevoset, uiminen
Puhuu saksaa ja suomea, osaa espanjaa, opiskelee venäjää

Armeijan harmaista maisteriopintoihin

New Jerseystä kotoisin oleva Matthew sai Suomen kansalaisuuden vuonna 2008, juuri ennen kuin Suomi muutti kansalaisuuspolitiikkaansa.

– Se oli ensimmäinen todellinen kosketukseni Suomeen. Juoksimme pikkuveljieni kanssa konsulaatin käytäviä ja söimme Marianne-karkkeja, Matthew muistelee. – Isämme oli saanut kansalaisuuden äitinsä kautta, joka oli muuttanut Yhdysvaltoihin 1950-luvulla. Itse en valitettavasti koskaan tavannut isoäitiäni, Matthew kertoo.

Kansalaisuuden myötä Matthew sai myös kutsun armeijaan. Hän piti tätä mahdollisuutta ainutlaatuisena kokemuksena – ja jälkeenpäin hauskana sellaisena.

– Tulin Suomeen puoli vuotta ennen armeijaa. Asuin ja olin töissä maatilalla Puolangalla ja opettelin suomea perheen lasten kanssa. Armeijan aloitin Santahaminassa heinäkuussa 2019. Ensimmäiset kuukaudet puhuin vielä englantia, mutta loppuvuoden pärjäsin jo suomellakin, hän kertoo.

Matthewlla oli Suomeen tullessaan jo kandin paperit American Universitystä Washingtonista. Armeijan jälkeen kansainvälinen Global politics and media -maisteriohjelma Helsingin yliopistosta tuntui viisaalta päätökseltä – ja äidin toiveiden toteutumiselta.

– Itse haku ohjelmaan ei ollut vaikea, koska minulla oli jo tutkinto. Ainoa ongelma oli puhtaasti logistinen: koronan ja huonon tuurin takia sain todistukseni Yhdysvalloista liian myöhään ja jouduin lykkäämään opintojeni aloitusta vuodelle. Välivuonna toimin ruokalähettiläänä ja tein YouTube-kanavalleni viihdettä ja journalismia.

Juuret kahdessa maassa

Tällä hetkellä Matthew opiskelee ja tekee töitä yhtäläisesti. Yle Uutiset nimittäin löysi hänet juurikin YouTubesta – nyt hän tekee valtakunnan mediayhtiölle englannin kielellä journalismia eri muodoissa. Maisteriksi hänen pitäisi valmistua keväällä 2024. Tulevaisuus sen jälkeen on vielä auki.

– On hienoa saada opiskella ja tehdä töitä Yhdysvaltojen ulkopuolella. Pidän Helsingistä ja elämäntavasta täällä. Suomi ei ole koskaan ollut yhtä kansainvälinen kuin nyt; kaikki tietävät, kuka Sanna Marin on, hän toteaa.

Matthew tyttöystävänsä kanssa Temppeliaukion kirkossa.

– Yksi haaveeni on tulevaisuudessa omistaa Suomessa asunto. Viime kesänä koko perheeni oli Suomessa käymässä; se oli isälleni ensimmäinen kerta vuoden 1979 jälkeen. Tiedän nyt itsekin, että aion jatkossa pitää yhteyttä sukulaisiini Suomessa ja ylläpitää täkäläisiä juuriani. Haluan kuitenkin nähdä perhettäni usein ja olen sinne lähdössä taas Halloween-aikaan. Saatan palata Yhdysvaltoihin opintojen jälkeen tai sitten en, Matthew pohtii.

Matthew Schilke (26)
Opiskelee Valtiotieteellisen tiedekunnan kansainvälisessä maisteriohjelmassa Helsingissä
Töissä Yle Uutisissa
Syntynyt Yhdysvalloissa, Suomen kansalainen
Perhe: äiti, isä, kaksi veljeä, tyttöystävä
Harrastukset: ultimate
Puhuu englantia ja espanjaa, osaa suomea ja ranskaa, opiskelee ukrainaa

Uusi verkkolomake: Suomen kansalaisuuden säilyttäminen

By

Jenny Orphanou

-

30 marraskuun, 2023

0

Digi- ja väestötietovirasto tiedottaa:

UUSI VERKKOLOMAKE SINULLE 18-21 -VUOTIAS SUOMEN KANSALAINEN

18–21-vuotias kahden tai useamman valtion kansalainen voi ilmoittaa uudella verkkolomakkeella Digi- ja väestötietovirastolle, että hän haluaa säilyttää Suomen kansalaisuuden täyttäessään 22 vuotta. Asiasta voi ilmoittaa edelleen myös paperisella lomakkeella Suomen edustustossa tai vapaamuotoisella ilmoituksella.

Kansalaisuuden voi menettää 22-vuotiaana, jos henkilöllä ei ole riittävää yhteyttä Suomeen.

Lue lisää verkkosivuiltamme.

Digi- ja väestötietovirasto

Kuva: Digi- ja väestötietovirasto, kuvaaja: Teemu Kuusimurto

Tiedote: Ulkosuomalaiset pitävät ulkomailla haettavan passin hintaa kohtuuttomana

By

Astrid Söderström

-

29 marraskuun, 2023

0

Suomi-Seura ry:n ulkosuomalaisten digitaalisessa osallistumispalvelussa Virrassa käytiin poikkeuksellisen vilkasta keskustelua ulkomailla hankittavan passin korkeasta hinnasta ja sen seurauksista ulkosuomalaisille. Keskustelussa ilmaistiin laajaa kannatusta kymmenen vuoden passeille.

Ulkomailla haettavan Suomen passin hinta nousi 1.9.2023 alkaen 175 eurosta 235 euroon. Passin hankkiminen ulkomailla on ollut jo ennen korottamista huomattavasti kalliimpaa. Suomessa haettavan passin hinta on 50 euroa, ja sähköisesti haettuna hinta on 44 euroa.

Suomi-Seura ry kartoitti syyskuussa ulkosuomalaisten mielipiteitä aiheesta digitaalisella Virta-alustalla. Passikeskusteluun osallistuttiin poikkeuksellisen vilkkaasti, melkein 300 osallistumiskerran verran. Keskustelussa otettiin kantaa sekä passin hintaan että sen voimassaoloon.

Kaikki kommentoijat pitivät passin hintaa liian korkeana. Hinnankorotukselle vaadittiin parempia perusteluita ja sen koettiin eriarvoistavan suomalaisia asuinpaikan perusteella.

Ratkaisuksi toivottiin pidempää voimassaoloaikaa, joka helpottaisi lähetystöissä uusittaviin passeihin uppoavien kulujen ja muun vaivannäön, kuten pitkien passinuusimismatkojen hyväksymistä. Monissa muissa EU-maissa kuten Alankomaissa, Norjassa, Ranskassa ja Saksassa passi on voimassa kymmenen vuoden ajan. Kymmenen vuoden passi on ollut aikaisemmin käytössä Suomessakin.

”Jatkuvien hinnankorotusten sijaan on kehitettävä kustannustehokkaita ja rajatylittäviä ratkaisuja. Ulkosuomalaisten toiveiden mukaista olisi palata kymmenen vuotta voimassa olevaan passiin myös täällä Suomessa. Mahdollisuus hakea passia digitaalisesti ulkomailla helpottaisi ulkosuomalaisten arkea ”, toteaa Suomi-Seura ry:n puheenjohtaja Pekka Sauri.

Suomi-Seura ry toimittaa yhteenvedon ulkosuomalaisilta saadusta palautteesta valtionhallinnolle. Yhteenveto on luettavissa osoitteessa virta.suomi-seura.fi.

Tiedote on julkaistu ePressi-palvelussa 1.12.2023.

ARVOKASTA VAPAAEHTOISTOIMINTAA ulkosuomalaisseniorien parissa

By

Jenny Orphanou

-

24 marraskuun, 2023

0

SenioriFoorumi Zürichin kaupunkikävelyltä ryhmäkuva, taustalla Zürichin kaupunki.

Artikkeli on julkaistu Suomen Silta lehdessä 4/2023.

Ulkosuomalaistoimijat kertovat arvostavansa Suomi-Seuran antamaa tukea ja tietoa. Vinkkejä vapaaehtoistyön hyvistä käytänteistä on kuitenkin toivottu jaettavan. Sveitsin suomalaiset kertovat, mikä motivoi vapaaehtoistoimintaan ja minkälaista toimintaa ulkosuomalaisten parissa tehdään.

Seniorifoorum Zürich

SenioriFoorum Zürich, suomalaisten senioritoiminta Zürichin ympäristössä, toimii vapaaehtoisuuden pohjalta. Se on tarkoitettu yli 60-vuotiaille ja sen kynnyksellä oleville suomenkielisille henkilöille, jotka haluavat olla aktiivisia, tehdä ja toimia tai muuten vain olla suomenkielisessä joukossa mukana. SenioriFoorum Zürichin puitteissa järjestetään toimintaa elämän eri aloilta, niin hengellisistä kuin maallisista teemoista. SenioriFoorumissa on erilaisia säännöllisesti toimivia ryhmiä, kuten ikääntymissuunnitelmaryhmä, kaupunkikävely, kudontatreffit, kulttuuritapahtumat, kirjojenvaihtotilaisuudet ja leskien tukiryhmä.

– Seniorit organisoivat itse SenioriFoorum Zürichin toiminnat. Se antaa meille onnistumisen iloa ja tunteen, että olemme tarpeellisia. Jos tunnet jonkin aiheen omaksesi tai sinulla on osaamista, jonka haluat jakaa muiden kanssa, voit ryhtyä vetämään aiheeseen liittyvää ryhmää. Me voimme aina kokeilla uusia ideoita. SenioriFoorumissa kaikki on mahdollista, foorumista kerrotaan.

– SenioriFoorum Zürichissä me seniorit hyödynnämme elämänkokemustamme. Haluamme antaa oman panoksemme Sveitsin suomalaisten seniorien keskuudessa. Puhallamme kaikki yhteen hiileen. SenioriFoorum Zürich toiminnan kautta me seniorit verkostoidumme ja syntyy uusia tuttavuuksia ja ystävyyssuhteita. Kun olemme aktiivisia ja yhteistyöhaluisia, emme ole vaarassa syrjäytyä. Kaikki suomenkieliset seniorit ovat aina tervetulleita tutustumaan tilaisuuksiin myös kanttoonin rajojen ulkopuolelta. Olet lämpimästi tervetullut tuomaan omat taitosi, ajatuksesi ja toiveesi sekä suunnittelemaan yhdessä niiden toteuttamismahdollisuuksia. Sinulla on paikka toiminnassamme. Tehdään mitä tehdäänkin – tehdään se yhdessä, foorumista tähdennetään.

– Suomi-Seura on aina ollut toiminnassamme mukana tukipilarina. En osaa ajatella ulko- suomalaisuutta ilman Suomi-Seuraa, joka on kuin itse Suomi-äiti siellä kotimaassa, jopa meille seniori-ikäisillekin, Ulla Holzer kiittelee.

Vapaaehtoistyö on Aulikin elämäntapa

Aulikki Blaesi-Hakala muutti Sveitsiin vuonna 1987. Hän on siitä lähtien – jo 36 vuoden ajan – tehnyt vapaaehtoistyötä suomalaisten parissa. ”Suomen Ystävät Sveitsissä” Zürichin alueen jäsenenä hän on ollut vuodesta 1988 ja hän on osallistunut aktiivisesti myös Suomalainen Kirkko Sveitsissä (SKS) -yhdistyksen toimintaan. Nuorempana hän toimi myös Suomi-Seuran tukihenkilönä.

– Sveitsin suomenkielisessä seminaarissa olen ollut mukana vuodesta 2007 ja toimikuntaan minut valittiin jo seuraavana vuonna. Toimikunnan puheenjohtajana olen toiminut vuodesta 2014, Aulikki kertoo.

Sveitsin suomenkielinen seminaari on perustettu vuonna 1980. Seminaariin osallistujat ovat viimeisen 15 vuoden ajan olleet 40–85 -vuotiaita.

– Iloksemme mukaan tuli viime vuonna 11 uutta ja tänä vuonna viisi nuoremman sukupolven edustajaa, sekä pari kolme miestäkin. Seminaareilla on aina ollut yleissivistävä ja tietoa tuova tarkoitus. Teemoina ovat olleet muun muassa kristillisyys, eettisyys, elämänkatsomustieto, filosofia, psykologia, kasvatustiede, suomalaista kulttuuria unohtamatta, Aulikki kertoo.

– Suomi-Seura on ulkosuomalaisuuden asiantuntija Suomessa. Sieltä saa sekä ajankohtaistietoa että materiaalia neuvontaan, Aulikki Blaesi-Hakala muistuttaa.

Suomi-harrastus tuo hyvää mieltä

Vapaaehtoistyö eli Suomi-harrastus tuo Aulikille hyvää mieltä, ystäviä, vaihtelua ja väriä sekä arkeen että juhlaan.

– Saan olla tekemisissä erilaisten ihmisten ja instituutioiden kanssa. Vapaaehtoistyö on kanava pitää yhteyttä kotimaahan ja sen ajankohtaisiin asioihin. Sen kautta oppii uutta, saa virikkeitä ja se jopa lievittää koti-ikävää. Vapaaehtoistyöstä on jäänyt mieleenpainuvia muistoja ja monista kohtaamistani ihmisistä on tullut minulle ystäviä, hän kertoo.

– Sairaanhoitajana ymmärrän hyvin tukihenkilötoiminnan, vaitiolovelvollisuuden ja suomen kielen merkityksen meille maailmalla arjen pyörteissä eläville ja ikääntyville suomalaisille. Siksi minulle on luonnollista ja mielekästä toimia neuvojana asioissa, jotka itse jo osaan, kuitenkaan omia voimavaroja unohtamatta.

Kasvokkain annettavasta neuvonnasta hyötyvät Aulikin mukaan kaikki sitä tarvitsevat ulkosuomalaiset, eivät pelkästään ikääntyvät.

– Puhelin tai vierailukäynti ovat edelleen paras tapa olla yhteydessä iäkkäiden suomalaisten kanssa. Vapaaehtoisia seniorineuvojia tarvitaan paljon, koska iäkkäiden määrä on lisääntymässä myös Sveitsissä.

Neuvonta on usein konkreettista ”kädestä pitäen” neuvontaa, joka vie aluksi aikaa ja jota pitää harjoitella. Maantieteelliset etäisyydet neuvottavan ja neuvojan välillä pitäisi pitää pieninä, koska tämä vaikuttaa toiminnan kuluihin ja siihen käytettyyn aikaan.

– Parasta olisi, jos neuvontaa voi antaa yhteisissä tilaisuuksissa ja kunkin alueen seniorineuvojat voisivat yhdessä suunnitella tarpeitaan vastaavia koulutuksia ja tilaisuuksia ikääntyville. Yhdessä toimiminen motivoi, kun voi laittaa viisaat päät yhteen ja myös itse oppia muilta.

Suomalainen kirkko Sveitsissä -järjestön lähimmäistukitoiminta

Suomalainen kirkko Sveitsissä – SKS – toimii vapaaehtoisten tuella. He auttavat muun muassa kirkkokahvien sekä kesä- ja joulutorien suunnittelussa ja toteutuksessa.

– Zürichin alueella meillä kokoontuu kahden viikon välein seurakuntalaisia kahvitupaan Eija Sutterin johdolla. Kerran kuussa on mummotupa Marjo Tuomolan johdolla, sinne vanhemmat voivat viedä lapsensa ”varamummojen mummotettavaksi.” kertoo Sveitsin ulkosuomalaispappi Pia Repo-Leine.

– Vuoden 2022 alkupuoliskolla SKS:n visioseminaaripäivässä mietimme, minkälaisten asioiden kanssa Sveitsin suomalaiset kamppailevat ja mitkä ovat heidän tyypillisiä ongelmiansa. Totesimme, että avun ja tuen tarvetta aiheuttavat yksinäisyys, sosiaalisen verkoston puuttuminen, dementia, sairastuminen, saattohoito, kuolema, suru, oman äidinkielen kuulemisen tarve, kulttuurierot, pitkät välimatkat ja yhteydenpito, parisuhdeongelmat, avioerot, kuormittavat perhetilanteet sekä käytännön arkeen liittyvät kysymykset. Kutsuimme Saksan SKTK:n pappi Katri Oldendorffin kertomaan meille Saksan suomalaisten seurakuntien ystävätuki -toiminnasta. Saimme siitä inspiraatiota ja mallia uuden toimintamme perustamiseen, Pia sanoo.

– Syyskuussa 2022 pidimme avoimen keskusteluillan kaikille aiheesta kiinnostuneille etäyhteyksin. Ilahduttavan moni ulkosuomalainen ympäri Sveitsiä osallistui suunnittelukokoukseemme. Yhdessä mietimme, miten voisimme kirkkona, yhteisönä ja ystävinä rakentaa valtakunnallista apuverkostoa suomalaisten parissa täällä Sveitsissä. Lokakuun tapaamisessamme äänestimme toimintaryhmämme nimeksi ”lähimmäistukiryhmä” ja valitsimme sille logon. Ryhmämme pyrkii tapaamaan toisiaan noin kuuden viikon välein etäyhteyksin. Kerran vuodessa järjestämme lähitapaamisen, jolla on suuri merkitys lähimmäistukiryhmän luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden tunteen syntymiselle, Pia-pappi kuvailee toiminnan alkumetrejä.

SKS:n lähimmäistukihenkilöiden sijainti Sveitsin kartalla.

Lähimmäistukitoiminta pyörii kokonaan etäyhteyden välityksellä

Tapahtumista tiedotetaan Facebookin, Instagramin, kotisivujen ja sähköisen infokirjeen kautta.

– Tiedän, että on monia ikäihmisiä, joita emme näillä kanavilla tavoita. Puskaradion merkitys on valtava ja voin vain toivoa, että suomalaiset tässä maassa ovat riittävän hyvin verkostoituneita keskenään. Yksi lähimmäistukiryhmämme haasteista onkin ”etsivä seniorityö”. Miten ne ihmiset, jotka ovat yksinäisiä eivätkä ole riittävän hyvin verkostoituneita, saisivat tietoa olemassaolostamme? Pia pohtii.

SKS:n kotisivuilla on lähimmäistuelle oma alasivu, jonne kirjataan tukihenkilön etunimi, kanttooni, jossa hän asuu ja hänen mahdollinen eritysosaamisensa. Ilman erityisosaamistakin voi toimia lähimmäisen tukena. Rinnalla kulkeminen ja kuunteleminen riittävät. Ja mikäli vapaaehtoisen tietotaito tai resurssit eivät riitä, apua tarvitseva henkilö ohjataan eteenpäin joko lähimmäistukitoimintaa koordinoivalle papille tai joku vapaaehtoisista ottaa asiasta kopin.

SKS:N TUKIHENKILÖT KERTOVAT:

”Pystyn samaistumaan ikääntyviin ihmisiin, joilla ei ole digitaitoja tai älykännykkää. Itse pysyn vielä kehityksessä mukana, mutta kuka tietää millaisia taitoja ja laitteita käytössämme on vaikkapa 15–20 vuoden kuluttua. Minulla itselläni on lapsia ja lapsenlapsia, jotka ehkä sitten auttavat mummoa. Lisäksi olen miettinyt hoitokodeissa vanhenevien ulkosuomalaisten kohtaloa. Entä sitten, jos kaikki opittu katoaa eikä suusta tule enää muuta kuin äidinkieltä, josta kukaan ei tunnista mitä kieltä se on! Kaikkien ulkomailla asuvien pitäisi lisätä hoitotahtoonsa omaa äidinkieltä puhuvan tahon kontaktitiedot, varsinkin jollei ole lapsia tai nämä eivät osaa suomea. (SKS:n lähimmäistukihenkilö)

”Vapaaehtoistyössä minua motivoi nimenomaan sen vapaaehtoisuus. Ei ole pakko, vaan saa tehdä.” (SKS:n lähimmäistukihenkilö)

”Vapaaehtoistyön tulisi olla ja pysyä mahdollisimman mutkattomana.
Jos se menee liian monimutkaiseksi, aika ja kiinnostus tähän tärkeään tehtävään vähenee tai jopa loppuu. On myös tärkeää pitää itsestään huolta!” (SKS:n lähimmäistukihenkilö)

SKS:n kotisivuilla on lähimmäistuelle oma alasivu.

Teksti: Jenny Orphanou. Kuvat: haastateltavien arkistot.

Tasavallan presidentin tervehdys ulkosuomalaisille itsenäisyyspäivänä 2023

By

Maarit Hyvärinen

-

19 marraskuun, 2023

0

Tasavallan presidentin tervehdys ulkosuomalaisille itsenäisyyspäivänä 2023 on julkaistu videona, tekstitettynä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Alla tervehdysteksti (pdf) kaikilla kolmella kielellä.

Videon ja tervehdysteksti ovat julkaisuvapaita heti. Tervehdyksen ja/tai videon voi esittää itsenäisyyspäivän tilaisuuksissa ja jakaa somessa tai upottaa verkkosivuille. Tasavallan presidentin kanslia julkaisee tervehdyksen omissa kanavissaan lähempänä itsenäisyyspäivää.

Videon tekijänoikeus säilyy tasavallan presidentin kanslialla ja sen manipulointi tai jälkileikkaus sekä käyttö muissa yhteyksissä tai mainontatarkoituksissa on kielletty.

Videotiedoston (.mp4) latauslinkki:
https://we.tl/t-DQFMY40f9O
Youtube-linkki (verkkosivujen upotukseen ym.)
https://youtu.be/bUaWC1EsGF4?si=AcK9rtVZcl9Tpdcx

Tervehdysteksti suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi:

Tasavallan presidentin tervehdys_FI (PDF)
Tasavallan presidentin tervehdys_SV (PDF)
Tasavallan presidentin tervehdys_EN (PDF)

Oletko muuttanut? Ilmoita ulkomailla muuttunut osoitetietosi Suomeen

By

Jenny Orphanou

-

17 marraskuun, 2023

0

Oletko muuttanut? Ilmoita siinä tapauksessa ulkomailla muuttunut osoitetietosi Suomeen

Muista ilmoittaa osoitteenmuutoksesta Digi- ja väestötietovirastolle (DVV).

Osoitteen ajantasaisuus on tärkeää esimerkiksi vaalien lähestyessä. DVV lähettää sinulle äänioikeudesta kertovan ilmoituskortin väestörekisterijärjestelmässä olevaan osoitteeseen. Seuraavat vaalit ovat presidentinvaalit.

Ilmoita uusi osoitteesi 8.12.2023 mennessä, jotta saat ilmoituskortin oikeaan osoitteeseen. Äänioikeutettuja ovat kaikki viimeistään vaalipäivänä täysi-ikäiset Suomen kansalaiset.

Jos käytössäsi on Suomi.fi-viestit, saat ilmoituksen äänioikeudesta paperipostin sijaan Suomi.fi-viesteihin sähköisessä muodossa. Jos haluat saada ilmoituksen äänioikeudestasi vuoden 2024 presidentinvaaleissa sähköisenä, ota Suomi.fi-viestit käyttöön viimeistään 7.12.2023 täällä. Tarvitset palveluun tunnistautumista varten suomalaiset pankkitunnukset tai mobiilivarmenteen.

Lue lisää ja tee osoitteenmuutos.

Tarkasta tämänhetkiset tietosi.

Digi- ja väestötietovirasto

Ajatuksia Suomi-yhteisöistä 1/3

By

Jenny Orphanou

-

9 marraskuun, 2023

0

Kiitos työstäsi virallisen tai epävirallisen yhteisösi hyväksi

Aloitetaan tärkeimmästä: sanasta ‘kiitos’. Ulkomailla asuva, yhteisöjen parissa aktiivinen suomalainen, haluan kiittää sinua siitä panoksesta, jonka annat tai olet antanut yhteisösi hyväksi. Ehkä olet ollut mukana vuosia, ehkä intensiivisesti juuri viime aikoina, ehkä vasta käynyt keittämässä ensimmäiset kahvit ja innostunut mukaan. Minulle on selvää, että läsnäolosi on merkittävää, ja olet tuonut osasi yhteiseen pottiin taidoillasi, ajallasi, joustavuudellasi ja halullasi olla mukana. Siitä siis jo heti alkuun iso kiitos!

Tässä blogitekstien sarjassa pohdin ajatuksia liittyen yhteisön jäsenyyteen, vapaaehtoisuuteen ja yhteisöjen muotoihin. Olen opiskeluaikana tutkinut ryhmiä ja niiden hyvinvointia sekä työskennellyt Isossa-Britanniassa ulkosuomalaisten yhteisöjen ja yksilöiden parissa, joten nämä ajatukset tulevat osin oman arkeni keskeltä. Toivon, että ne voivat innostaa pohtimaan; joskus uusi näkökulma voi paljastaa jotain yllättävää arkisestakin asiasta.

Ryhmän jäsenyys ja sitoutuminen

Otetaan esimerkiksi ryhmän jäsenyys ja sitoutuminen. Oletko koskaan miettinyt, ketkä ovat yhteisösi sitoutuneita jäseniä? Jos tarkastellaan yhteisöä ryhmän jäsenyyden näkökulmasta, yhteisöllä voidaan nähdä olevan jäseniä, jotka ovat sen keskeisessä tai marginaalisessa asemassa. Ehkäpä keskeinen henkilö voisi olla alueen suomalaisten toimintaa aktiivisesti järjestävä henkilö, marginaalinen taas yhteisön Facebook-sivun tykkääjä. Henkilön asema yhteisössä ei kuitenkaan kerro siitä, kuinka tärkeä yhteisö on jäsenelle, tai kuinka sitoutunut hän voi olla yhteisöön. Joskus voi käydä niin, että keskeinen henkilö vaihtuu, kun taas marginaalijäsen pysyy mukana vuosikausia.

Yhteisön tärkeys voi näyttäytyä myös yhteisön nykyisten ja entisten jäsenten tai toimintaa ajatuksellisesti tukevien arjessa monella tapaa. Yksi osallistuu aktiivisesti yhteisön toimintaan, jota toinen järjestää, ja kolmas ei osallistu enää toimintaan, mutta muistelee yhteisöä hyvällä ja kertoo siitä neljännelle. Neljäs taas on mielissään, että alueella on toimintaa, vaikkei näe siihen osallistuvansa tai olevansa sen kohderyhmää. Yhteisö voi olla kaikille heille tärkeä tai mieluinen. Myös kaikki heidän tekonsa yhteisön hyväksi, eli osallistuminen, vastuunkantaminen ja hyvää puhuminen, ovat merkityksellisiä eri tavoilla. Mutta jos tarkastellaan heidän roolejaan, vain osa kantaa vastuuta virallisen yhteisön toiminnan eteen.

Roolit ja vastuut yhteisön toiminnassa

Eri roolit tai niiden epätasaisuus eivät haittaa, jos yhteisö toimii ja sillä on tarpeeksi niitä, jotka asettuvat vastuunkantajan rooliin tasaisin väliajoin. “Tarpeeksikin” riippuu paljon siitä, millaista yhteisön toiminta on – järjestelmällistä, satunnaista vai perinteistä. Sosiaalipsykologiassa nähdään myös ero virallisen ja epävirallisen ryhmän välillä. Virallinen ryhmä on usein luotu jotain tiettyä toiminnallista tarkoitusta varten. Osa ulkomaiden Suomi-yhteisöistä onkin perustettu alueensa viralliseksi ryhmäksi tiettyä toimintaa varten, esimerkiksi Suomi-koulut.

Jos Suomi-yhteisön alue on iso, mutta jäseniä tai vastuunkantajia ei tunnu riittävän, voi herätä tunne riittämättömyydestä. Olen näissä tilanteissa pohtinut, voisiko kyseessä olla jonkinlainen virallisen ryhmän rajaan liittyvä ristiriita. Ehkä virallisen yhteisön ajatellaan edustavan epävirallista aluetta, vaikka todellisuudessa yhteisöllä ei ole jäseninään kaikkia alueen ihmisiä. Tämä virallisen ja epävirallisen ryhmän rajan hämäryys voikin aiheuttaa vääristymää siitä, millaiset resurssit yhteisöllä on käytössään.

Se vapaaehtoinen, joka tälläkin hetkellä järjestelee toimintakertomusta tai rahoitushakemusta, tietää, mikä on virallisen yhteisön jatkumisen kannalta tärkeää: se, että yhteisöllä on tarpeeksi sitoutuneita jäseniä, että vastuunkantajien roolit vaihtelevat ja että yhdessä tehdään tarpeeksi. Jos yhteisö haluaa, että sillä on paljon rakenteita tai toimintaa, se tarvitsee myös vastaavan määrän vastuunkantajia. Jos vapaaehtoisia vastuunkantajia ei löydy, yhteisö joutuu miettimään, mikä on vähin, millä se tulee toimeen. Joskus virallinen, toiminnallinen yhteisö voi vaihtua epäviralliseen, keskustelevaan Facebook-yhteisöön, tai toisin päin: epävirallisista tapaamisista voi kasvaa jotain systemaattista ja aluetta yhteen kokoavaa.

Aloitimme kiitoksella, lopetetaan tällä kertaa myös siihen. Ketä sinä haluaisit kiittää alueesi yhteisön toiminnasta?

PS. Meillä on lukematon määrä Suomi-yhteisöjä ja tarvittaisiin sata kirjoitusta kattamaan niistä jokaisen erityispiirteet. Toivonkin, että nämä kirjoitukset voi toimia keskustelunaloittajina ja jatkua yhteisöissä juuri niille hyödyllisillä tavoilla. Suomi-yhteisöt ja -ryhmät ovat usein loistavia ideoita, jotka voivat tuottaa jäsenilleen elinikäistä iloa, ystäviä ja merkityksellistä yhdessäoloa. Toivottavasti nähdään siis ulkosuomalaistoiminnassa!

Artikkelisarjan toisessa osassa käsitellään vastuun epätasaista jakautumista Suomi-yhteisöissä ja siitä mahdollisesti syntyvää jaksamisen epätasapainoa sekä yhteisöön kuulumisen tunnetta.

Kirjoittaja: Salla Korteniemi

Salla Korteniemi on kasvatustieteiden maisteri psykologian painotuksella ja työskenteli Isossa-Britanniassa ulkosuomalaistyön parissa.

Ulkosuomalaisten suurkuoro on Vuoden ulkosuomalainen 2023

By

Liisa Oinonen

-

9 marraskuun, 2023

0

Kuoron jäsenistä nuorimmat ovat parikymppisiä ja vanhimmat noin 80-vuotiaita. Pääosalle kuorossa laulettavat klassikot ovat olleet entuudestaan tuttuja.

Teksti: Riikka Mahlamäki-Kaistinen
Kuvat: Maria Männistön ja Eva-Christina Pietarinen arkistot
Artikkeli on julkaistu Suomen Silta -lehdessä 4/2023.

Kun 180-päinen kuoro harjoittelee, kukaan ei kuule miltä kokonaisuus kuulostaa

Maria Männistö on syntynyt Yhdysvalloissa, mutta asunut Kauniaisissa muutaman vuoden perheensä kanssa.

Maria Männistö osallistuu haastatteluun Yhdysvalloista, Seattlesta ja Saksassa pitkään asunut Eva-Christina Pietarinen Suomesta. Yhdelle toivotetaan siis huomenta ja toiselle mukavaa iltaa.

Haastattelun ajankohdan säätäminen on pientä verrattaessa Männistön ja Pietarisen vetämiin kuoroharjoituksiin. Niissä mukana voi olla jopa reilusti yli 100 ihmistä ja osallistumismaitakin kymmenkunta Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta.

Jo aikataulujen suunnittelu on kunnioitusta herättävä ponnistelu, mutta varsinainen tunnustus tulee itse toiminnasta. Suomi-Seura ry valitsi Vuoden ulkosuomalaiseksi 2023 globaalin ulkosuomalaisten suurkuoron, jota Männistö ja Pietarinen johtavat.
– Tämä tuntuu aivan valtavan hienolta tunnustukselta, Männistö ja Pietarinen toteavat silminnähden otettuina tittelistä.

Kuoron syntyhistoria

Turkulaislähtöinen Eva-Christina Pietarinen on asunut Hampurissa 16 vuotta.

Muusikkoina työskentelevillä Pietarisella ja Männistöllä on pitkä kokemusta kuoronjohtamisesta ja alueellista toimintaa laajemmista kokonaisuuksista. Männistön ”käsialaa” on esimerkiksi Pohjois-Amerikan laulajien kanssa tehty Finlandia -nauhoitus itsenäisyyspäiväksi 2020. Pietarinen puolestaan on ollut useana vuotena vahvasti mukana Eurooppalaisten ulkosuomalaisten kuorojen kuorotapaamisissa.

Kuoronjohtajien ensimmäinen yhteistyö oli toteuttaa vuonna 2021 virtuaaliseen Suomi-kylään ja ulkosuomalaisparlamentin etäistuntoon ulkosuomalaiskuorojen esiintyminen suurkuorona. Projektin piti olla kertaluontoinen, mutta toisin kävi. Nyt virtuaalisia harjoituksia on vedetty jo toista vuotta ja kuoron on julkaissut levynkin.

– Suurkuoron laulajisto koostuu sekä ulkosuomalaisten kuorojen laulajista että yksittäisistä laulajista, joiden kotipaikkakunnalla ei ole ulkosuomalaista kuoroa. Näemme Ulkosuomalaisten suurkuoron ikään kuin sateenvarjona, joka kokoaa eri ulkosuomalaisten kuorojen laulajat yhteen, Pietarinen kertoo.

Ajatus siitä, että yli sata ihmistä laulaa yhteen ääneen Zoom-alustalla, kuulostaa lähtökohtaisesti kaoottiselta. Sellaista se olisikin, jos kaikilla olisivat mikrofonit auki. Kuorotreenit etenevät kuitenkin niin, että äänessä on vain harjoitusten vetäjä ja kuorolaisten mikit on mykistetty — he laulavat siis kukin omassa rauhassaan kotona, kuunnellen harjoitusten vetäjää.

Pietarinen sanoo, että tällä on sekä plussansa että miinuksensa. Toisaalta pois jää se sellainen toisen ääneen peilautuminen ja yhdessä tekemisen tunne, mutta toisaalta harjoituksiin voi osallistua mistä päin tahansa ja laulajat pystyvät keskittymään paremmin omaan lauluunsa. Sitä, miltä yhteislaulu minäkin harjoituskertana kuulostaa, ei tiedä sen paremmin laulajat kuin kuoronjohtajatkaan.

Ensi kertaa yhdessä

Suurkuoro julkaisi vuonna 2022 Cd-levyn nimeltä Yli rajojen. Nimi viittaa sekä laulajiin, että kappaleisiin, sillä mukaan on valittu useita ulkosuomalaista alkuperää olevia klassikoita kuten vaikka Jukka Kuoppamäen Sininen ja valkoinen.

Levy koostettiin liittämällä yhteen kuorolaisten äänitteet omista lauluosuuksistaan. Äänitteitä tuli Kanadasta, Yhdysvalloista, Englannista, Skotlannista, Ranskasta, Belgiasta, Saksasta, Sveitsistä, Kreikasta, Ruotsista, Virosta, Norjasta ja Suomesta. Männistö sanoo, että nauhojen yhteen miksaaminen tuntui suuren yllätyksen paljastamiselta.
– Siitä tuli hieno lopputulos, jota piti ihan yllättävänkin vähän hioa. Tuntuu, että osuudet naksahtivat helposti yhteen.

Pietarinen kertoo, että osaa laulajista jännitti lähettää nauhaa eteenpäin.
– Heitä huoletti, onko oma laulu tarpeeksi hyvä, mutta kaikki äänet solahtivat hienosti kokonaisuudeksi. Niille, jotka toivoivat tarkempaa palautetta ja ohjeistusta, oli helppo antaa neuvoja.
Pietarinen toteaa vielä, että tämä on sellaista työtä, jota normaali kuoronjohtamisessa ei pääse tekemään. Kun äänet soivat aina yhtä aikaa, on yksittäisen laulajan suoritusta vaikea erottaa.

Laulajat saivat itse valita kuinka monessa kappaleessa he olivat mukana.
– Mukana oli 80 laulajaa ja heistä 50 lauloi jokaisessa laulussa, Männistö kertoo.

Yhteisöllisyys ja yhteinen kieli

Osa kuorolaisista kohtasi viime kesänä livenä Yhdysvalloissa vuosittain järjestettävillä FinnFesteillä. Juhlat järjestettiin 40. kertaa ja koska aivan ensimmäisillä FinnFestissä oli kuoroesiintymisiä, näin oli nytkin. Mukana Duluthin tapahtumassa oli ulkosuomalaisista kuoroista muodostunut kokonaisuus ja monta laulajaa suurkuorosta.
Kuoronvetäjät kertovat, että oli melkein järisyttävän upeaa kohdata kasvotusten ihmisiä, joiden kanssa oli laulanut jo useamman vuoden virtuaalisesti ja tutustunut harjoituksiin kuuluvalla kahvittelutuokiolla.

Pietarinen kertoo, että niin kuorolaiset kuin kuoron vetäjätkin saavat toiminnasta paljon yhdessä laulamisen riemua ja iloa. Samalla syntyy syviä yhteyksiä ihmisten välille.
Männistö sanoo suomenkielen käytön olevan myös olennainen osa toimintaa.
– Varisinkin Yhdysvalloista mukana on kolmannenkin sukupolven ulkosuomalaisia, jotka pääsevät arjessaan harvoin puhumaan suomea.

Saumaton yhteistyö

Pietarinen ja Männistö kehuvat yhteistyötään saumattomaksi ja mahtavalla tavalla toisiaan tukevaksi. Molemmilla on omat vahvuutensa ja yhdessä ne ovat vielä paljon enemmän kuin osiensa summa.

– Meillä on aivan valtavasti ideoita ja koko ajan tuntuu tulevan vain lisää, Männistö sanoo.
– Sekin oli aivan mahtavaa, että kun ehdotin, että tehtäisiinkö virtuaalilevy, Mariaa ei tarvinnut ylipuhua vaan hän oli heti, että tehdään, Pietarinen sanoo ja nauraa.

Erityiskehun kuoronjohtajat antavat Suomi-Seuralle, Finnish Lutheran church of Seattle:lle ja Merimieskirkolle sekä Finlandia Foundationille, joka on tukenut toimintaa apurahalla.

Poikkeuksellinen valinta

Suomi-Seura ry on valinnut Vuoden ulkosuomalaisen vuodesta 1993 lähtien. Vuoden ulkosuomalaiseksi valitaan ulkomailla asuva suomalainen tai suomalaisen siirtolaisen jälkeläinen, joka on esimerkiksi menestynyt erityisen hyvin omalla alallaan. Tässäkin mielessä Ulkosuomalaisten suurkuoro on siis poikkeuksellinen – yhden ihmisen sijaan se on kokonainen ihmisjoukko. Aivan tavatonta tämä ei kuitenkaan ole. Vuonna 2017 vuoden ulkosuomalaiseksi valittiin eri maissa toimivat Suomi-koulut.

Mukaan kuoroon?

Jos haluat mukaan Ulkosuomalaisten suurkuoroon, ole yhteydessä sen vetäjiin:
Eva-Christina Pietarinen ecpiet@gmx.de
Maria Männistö mhmannisto@gmail.com

VUODEN ULKOSUOMALAINEN 2023

Suomi-Seura ry on valinnut Vuoden ulkosuomalaiseksi 2023 globaalin ulkosuomalaisten suurkuoron, jota johtavat Maria Männistö (USA) ja Eva-Christina Pietarinen (Saksa).

Valinnallaan Suomi-Seura ry haluaa kiinnittää huomiota monipaikkaisuuteen ja suomalaisen identiteetin tärkeään merkitykseen ulkosuomalaisille. Ulkosuomalaisten suurkuoro on rajatylittävän yhteistyön taidonnäyte. Suurkuoro yhdistää maailmalla olevat suomalaiset ja Suomen ystävät, tekee suomalaisuutta tunnetuksi maailmalla ja toimii digitaalisuutta innovatiivisesti hyödyntäen. Vuonna 2022 suurkuoro julkaisi oman Cd-levyn Yli rajojen. Vuoden ulkosuomalainen 2023 palkinto luovutetaan suurkuorolle sivistyksen juhlavuotena 2024 järjestettävässä tilaisuudessa, josta Suomi-Seura ry tiedottaa myöhemmin lisää. Suomi-Seura ry on valinnut Vuoden ulkosuomalaisen vuodesta 1993 lähtien. Vuoden ulkosuomalaiseksi valitaan ulkomailla asuva suomalainen tai suomalaisen siirtolaisen jälkeläinen, joka on esimerkiksi menestynyt erityisen hyvin omalla alallaan.

Suomi-Seura ry:n valitsemat Vuoden ulkosuomalaiset

1993 Robert Selvala, amerikansuomalainen FinnFest USA -tapahtuman perustaja
1994 Mirja Bolgár, ranskansuomalainen kääntäjä-kirjailija
1995 Arvi Tervalampi, ruotsinsuomalainen järjestöaktiivi
1996 Karita Mattila, sopraano
1997 Jari Litmanen, jalkapalloilija
1998 Vieno Williams, suuren siirtolaisaallon amerikansuomalainen edustaja
1999 Mika Häkkinen, F1-kuljettaja
2000 Linus Torvalds, Linux-käyttöjärjestelmäytimen luoja
2001 Matti Salminen, oopperalaulaja
2002 Jacob Söderman, oikeusasiamies
2003 Kaija Saariaho, säveltäjä
2004 Erkki Toivanen, toimittaja
2005 Esa-Pekka Salonen, kapellimestari-säveltäjä
2006 Saku Koivu, jääkiekkoilija
2007 Richard Impola, emeritusprofessori, amerikansuomalainen kääntäjä
2008 Bengt Holmström, kansantaloustieteen professori
2009 Leena Pasanen, lähetyslääkäri
2010 Helena Petäistö, toimittaja-kirjailija
2011 Olli Rehn, EU:n talouskomissaari
2012 Outi Hovatta, kantasolututkija
2013 Osmo Vänskä, kapellimestari
2014 Bonita Pietila, televisiotuottaja
2015 Mark Levengood, toimittaja, kirjailija
2016 Suvi Kauranen, yrittäjä
2017 eri maissa toimivat Suomi-koulut
2018 Mika Keränen, kirjailija

ETÄTYÖN VEROTUS EU:SSA

By

Jenny Orphanou

-

13 lokakuun, 2023

0

Teksti Anne Nikula. Artikkeli on julkaistu Suomen Silta lehdessä 3/2023.

Työn tekemistä koskevat määräykset ovat maakohtaisia ja työntekijän oikeusturvan vuoksi työntekomaan lainsäädäntö on se, jota noudatetaan. Etätyösopimuksella on pyritty selkiyttämään tilannetta siten, että työnantaja – eräissä tapauksissa työntekijä – voi hakea oman kotimaansa sosiaaliturvaviranomaiselta poikkeuslupaa ja saada A1-todistuksen, joka osoittaa työntekijän kuuluvan työnantajan kotimaan sosiaaliturvan piiriin. A1 -todistus myönnetään kahdeksi vuodeksi.

Hyvä hallinto ja hyvä lainsäädäntö perustuvat siihen, että lait ja säännöt olisivat yhteneväiset ja että tiettyyn tilanteeseen sovellettavat pelisäännöt ovat samansuuntaiset. Eli kun työntekijän sosiaaliturva kuuluu työnantajan kotimaan sosiaaliturvan piriin, tulisi työsopimukseen ja työn-tekoon soveltaa myös muita työnantajan kotimaan lakeja.

EU:n etätyösopimus ei koske veroasioita. Verotukselliset säännöt pysyvät edelleen samana. Kukin EU-maa noudattaa omaa kansallista verolainsäädäntöä sekä kahden maan välistä tuloverosopimusta. Verosopimuksissa noudatetaan yleisesti ns. kuuden kuukauden sääntöä, jonka mukaan valtiolla on oikeus verottaa työtulo, jos työtekijä oleskelee ko. maassa yli kuusi kuukautta. Mikäli työntekijä asuu ja työskentelee ulkomailla yli kuusi kuukautta, tulee hänen ilmoittaa kotimaahansa saamansa palkkatulo.

Suomen tuloverolain mukaan Suomen kansalaista pidetään Suomessa yleisesti verovelvollisena (eli hän on velvollinen ilmoittamaan kaikki mistä päin maailmaan tahansa saamansa tulot) kolme vuotta Suomesta muuton jälkeen. Verovelvollisuusasema voi muuttua myös aiemmin, mikäli olennaisia siteitä Suomeen ei enää ole. Tuo kolmen vuoden sääntö sisältyy myös muiden maiden verolakeihin – ajatuksena on, että tilapäinen asuminen ulkomailla ei katkaise yleistä verovelvollisuutta.

Etätyösopimus koskee työntekijöitä, jotka tekevät omassa asuinmaassaan työtä tietotekniikan välityksellä vähintään 25 % mutta alle 50 % työajasta. Työntekijän edellytetään tekevän työtä työnantajan kotimaassa yli 50 % työajasta. Näyttötaakka, että työajasta ja oleskelusta yli puolet on tapahtunut työnantajan kotimaassa, on pitkälti työntekijällä, jonka henkilökohtaisen palkan verotuksesta on kyse.

Verosopimuksiin sisältyy erityiset määräykset verovelvollisuusaseman määrittämisestä: oleskelun lisäksi vakituinen asunto, perhesuhteet ja elinolojen keskus ovat keskeisessä roolissa työntekijän verovelvollisuutta tietyssä maassa arvioitaessa. Nämä seikat kannattaa pitää mielessä, kun kyseessä on verotus ja mahdollinen rekisteröityminen toisen maan verotuksen piiriin.

Etätyötä koskevat tilanteet ovat moninaisia ja siksi ulkomaille lähtevän työntekijän kuin myös yrityksen, joka lähettää työntekijän ulkomaille, kannattaa ottaa etukäteen selvää verotuksesta juuri heidän tilanteessaan.

Verotuspäätökset tehdään kalenterivuosittain jälkikäteen. Yllättävä verotuspäätös voidaan välttää, kun asioihin varaudutaan etukäteen ja työntekijän verotuksellinen status selvitetään ennen veroilmoituksen jättämistä. On mahdollista, että työnantaja ja työntekijä joutuvat selvittelemään maksettuja palkkoja ja tehtyjä ennakonpidätyksiä kahdessa eri maassa: työn-antajan kotimaassa ja työntekijän kotimaassa. Verosopimusten mukaan verotus ja sen jakautuminen sovitaan maiden verohallintojen kesken, mikäli tulkinnanvaraisuutta on.

Kuka?

Varatuomari Anne Nikulalla on pitkä kokemus erilaisista laki- ja veroasioista ja hän on tehnyt usean vuoden ajan yhteistyötä Suomi-Seuran kanssa kansainvälisissä tilanteissa. Työssään hän on perehtynyt verotuskäytäntöihin ja verosopimusten soveltamiseen. Hän on avustanut ulkomailla asuvia perheitä laki- ja veroasioissa. Yli 90 % asioista hoidetaan etänä.

Lue myös:

ETÄTYÖSOPIMUS TUO JOUSTOA – Suomi-Seura

Lakimiehen vinkkejä ulkomailla etätyötä tekeville – Suomi-Seura

ETÄTYÖSOPIMUS TUO JOUSTOA

By

Jenny Orphanou

-

13 lokakuun, 2023

0

Teksti Terhi Friman, Artikkeli on julkaistu Suomen Silta lehdessä 3/2023

Parikymmentä EU-maata on tehnyt keskenään rajat ylittävää etä-työtä koskevan sopimuksen. Sopimus astui voimaan 1.7.2023. Sen mukaan etä- ja läsnätyötä kahdessa EU-maassa tekevä työntekijä voidaan tietyin edellytyksin vakuuttaa oman asuinmaan sijaan työnantajan kotimaassa.

Eläketurvakeskuksen erityisasiantuntija Marjaana Lundqvist kertoo, että kiinnostus uuden sopimuksen tuomiin mahdollisuuksiin on ollut suurta. Normaalit EU:n sosiaaliturvaa koskevat säännökset rajoittavat etätyön tekemistä työntekijän asuinmaassa, joten uusi sopimus on otettu vastaan tervetulleena uudistuksena. Pandemian jälkeen etätyön tekeminen on lisääntynyt kaikkialla eivätkä ihmiset halua palata takaisin pelkkään läsnätyöhön.

– Etätyötä voidaan tehdä uuden sopimuksen mukaan vähintään 25 ja enintään 49,99 prosenttia työajasta omassa asuinmaassa. Aiemmin etätyötä saattoi tehdä 25 prosenttia työajasta eli käytännössä päivän viikossa. Sopimus tuo työelämään joustavuutta, Lundqvist sanoo.

Etenkin Keski-Euroopassa työtä tehdään paljon pendelöimällä yli valtioiden rajojen. Tarve sopimuksen laatimiseen lähtikin keskieurooppalaisten maiden, kuten Belgian ja Hollannin tarpeista. Esimerkiksi Saksassa asuvan perheen vanhemmat voivat tehdä työtä naapurimaassa Itävallassa työnantajan toimistolla ja nyt myös entistä joustavammin kotikonttorilta.

Mukana sopimuksessa on noin parikymmentä EU-maata. Esimerkiksi Italia on sopimuksen ulkopuolella, sillä jokainen EU-maa päättää itse, liittyykö sopimukseen vai ei.

Marjaana Lundqvist. Kuva: Maija Astikainen.

– Suomessa etätyösopimus on tärkeä etenkin pohjoisessa, kun työtä tehdään esimerkiksi sekä Suomessa että Norjassa tai Ruotsissa, Eläketurvakeskuksen erityisasiantuntija Marjaana Lundqvist sanoo.

Suomessa etätyösopimus on tärkeä etenkin pohjoisessa

Suomessa etätyösopimus on tärkeä etenkin pohjoisessa, kun työtä tehdään esimerkiksi sekä Suomessa että Norjassa tai Ruotsissa.

Etätyösopimus koskee nimensä mukaisesti nimenomaan etätyötä. Jos esimerkiksi lääkäri tai sairaanhoitaja työskentelee yksityi- sellä lääkäriasemalla Norjassa ja tekee etä-vastaanottotyötä kotoaan Suomesta Norjaan, hän voi olla sopimuksen piirissä. Jos hän taas tekee työtä kummassakin maassa työpaikalla esimerkiksi sairaalassa, hän ei voi olla etä-työsopimuksen piirissä.

Sopimus soveltuu parhaiten asiantuntija-tehtävissä työskenteleville ja toimistotyötä tekeville, jotka voivat tehdä työtä periaatteessa ajasta ja paikasta riippumatta. Sopimus ei sovellu esimerkiksi rakennusalan töihin tai tienrakennustöihin, joissa työntekijän pitää olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan.

Sopimus ei koske myöskään yrittäjiä, apurahansaajia tai virkamiehiä. Heidän etätyöhönsä liittyvä sosiaaliturva määritellään edelleen EU:n normaaleilla vakuuttamisäännöillä, kuten kaikkien muidenkin, joita uusi sopimus ei koske.

Sopimus ei koske vain etätyötä tekeviä

Etätyösopimus ei koske myöskään henkilöitä, jotka tekevät pelkästään etätyötä kotoaan, vaikka työnantaja olisi ulkomailla. Jos esimerkiksi Suomeen muuttava sveitsiläisen työnantajan palkkalistoilla oleva työntekijä ei tee lainkaan töitä työpaikalla Sveitsissä, hän ei kuulu tämän sopimuksen piiriin. Tällainen henkilö vakuutettaisiin Suomessa, missä kaikki työ fyysisesti tehdään.

Lundqvist oli mukana neuvottelemassa sopimusta, joka saatiin aikaan puolessa vuodessa. Hän kuvailee sopimusta suureksi saavutukseksi. Aluksi mahdottomalta tuntuvasta tuli mahdollista, kun tahtoa ja vaihtoehtoja löytyi.

Etätyösopimus antaa mahdollisuuden poiketa työntekijän asuinmaan vakuuttamisen säännöksestä. Työnantaja ja työntekijä voivat hakea etätyösopimuksen perusteella poikkeuslupaa sille, että työntekijään sovelletaan työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista.

Sekä työntekijän että työnantajan pitää haluta etätyösopimuksen soveltamista ja normaaleista sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevista määräyksistä poikkeamista.

Tiesitkö tämän A1-todistuksesta?

Ulkomailla tai useassa EU-maassa työtä tekevälle tulee aina hakea A1- todistus.

EU-maissa työskennellessä työntekijä voi aina kuulua vain yhden maan sosiaaliturvaan. A1-todistuksella työntekijä voi osoittaa, minkä maan sosiaaliturvaan hän kuuluu. Tähän maahan työnantaja maksaa lakisääteiset vakuutusmaksut ja täältä työntekijä saa myös kaikki etuudet.

Etätyösopimuksen soveltamista haetaan työnantajan kotimaasta, Suomessa Eläketurvakeskuksesta (ETK). Todistusta haetaan sähköisesti Eläketurvakeskuksen sivuilta. Jos työnantaja on toisessa EU-maassa, A1-todistusta haetaan sieltä.

Eläketurvakeskuksen myöntämän A1-todistuksen perusteella työntekijä saa Kelasta myös eurooppalaisen sairaanhoitokortin. A1-todistuksen käsittelyaika on noin kuukausi.

Uusi etätyösopimus sekä EU:n sosiaaliturvasäännökset koskevat ainoastaan sosiaaliturvaa. Työturvallisuuteen ja työterveyteen liittyvät asiat eivät kuulu sen piiriin. Myöskään verotukseen liittyvät asiat eivät kuulu tähän sopimukseen. Veroasioista voi kysyä verohallinnosta.

Lue myös: ETÄTYÖN VEROTUS EU:SSA – Suomi-Seura