ARVOKASTA VAPAAEHTOISTOIMINTAA ulkosuomalaisseniorien parissa

Suomi-Seura ry:n neuvonta ja tiedotus eivät saavuta kaikkia tietoa ja apua tarvitsevia ulkosuomalaisia. Siksi paikallisten vapaaehtoisten antama neuvonta on tärkeää. Tässä artikkelissa jaamme vinkkejä vapaaehtoistyöhön Sveitsistä.

Jenny Orphanou

24 marraskuun, 2023

Artikkeli on julkaistu Suomen Silta lehdessä 4/2023.

Ulkosuomalaistoimijat kertovat arvostavansa Suomi-Seuran antamaa tukea ja tietoa. Vinkkejä vapaaehtoistyön hyvistä käytänteistä on kuitenkin toivottu jaettavan. Sveitsin suomalaiset kertovat, mikä motivoi vapaaehtoistoimintaan ja minkälaista toimintaa ulkosuomalaisten parissa tehdään.

Seniorifoorum Zürich

SenioriFoorum Zürich, suomalaisten senioritoiminta Zürichin ympäristössä, toimii vapaaehtoisuuden pohjalta. Se on tarkoitettu yli 60-vuotiaille ja sen kynnyksellä oleville suomenkielisille henkilöille, jotka haluavat olla aktiivisia, tehdä ja toimia tai muuten vain olla suomenkielisessä joukossa mukana. SenioriFoorum Zürichin puitteissa järjestetään toimintaa elämän eri aloilta, niin hengellisistä kuin maallisista teemoista. SenioriFoorumissa on erilaisia säännöllisesti toimivia ryhmiä, kuten ikääntymissuunnitelmaryhmä, kaupunkikävely, kudontatreffit, kulttuuritapahtumat, kirjojenvaihtotilaisuudet ja leskien tukiryhmä.

– Seniorit organisoivat itse SenioriFoorum Zürichin toiminnat. Se antaa meille onnistumisen iloa ja tunteen, että olemme tarpeellisia. Jos tunnet jonkin aiheen omaksesi tai sinulla on osaamista, jonka haluat jakaa muiden kanssa, voit ryhtyä vetämään aiheeseen liittyvää ryhmää. Me voimme aina kokeilla uusia ideoita. SenioriFoorumissa kaikki on mahdollista, foorumista kerrotaan.

– SenioriFoorum Zürichissä me seniorit hyödynnämme elämänkokemustamme. Haluamme antaa oman panoksemme Sveitsin suomalaisten seniorien keskuudessa. Puhallamme kaikki yhteen hiileen. SenioriFoorum Zürich toiminnan kautta me seniorit verkostoidumme ja syntyy uusia tuttavuuksia ja ystävyyssuhteita. Kun olemme aktiivisia ja yhteistyöhaluisia, emme ole vaarassa syrjäytyä. Kaikki suomenkieliset seniorit ovat aina tervetulleita tutustumaan tilaisuuksiin myös kanttoonin rajojen ulkopuolelta. Olet lämpimästi tervetullut tuomaan omat taitosi, ajatuksesi ja toiveesi sekä suunnittelemaan yhdessä niiden toteuttamismahdollisuuksia. Sinulla on paikka toiminnassamme. Tehdään mitä tehdäänkin – tehdään se yhdessä, foorumista tähdennetään.

– Suomi-Seura on aina ollut toiminnassamme mukana tukipilarina. En osaa ajatella ulko- suomalaisuutta ilman Suomi-Seuraa, joka on kuin itse Suomi-äiti siellä kotimaassa, jopa meille seniori-ikäisillekin, Ulla Holzer kiittelee.

Vapaaehtoistyö on Aulikin elämäntapa

Aulikki Blaesi-Hakala muutti Sveitsiin vuonna 1987. Hän on siitä lähtien – jo 36 vuoden ajan – tehnyt vapaaehtoistyötä suomalaisten parissa. ”Suomen Ystävät Sveitsissä” Zürichin alueen jäsenenä hän on ollut vuodesta 1988 ja hän on osallistunut aktiivisesti myös Suomalainen Kirkko Sveitsissä (SKS) -yhdistyksen toimintaan. Nuorempana hän toimi myös Suomi-Seuran tukihenkilönä.

– Sveitsin suomenkielisessä seminaarissa olen ollut mukana vuodesta 2007 ja toimikuntaan minut valittiin jo seuraavana vuonna. Toimikunnan puheenjohtajana olen toiminut vuodesta 2014, Aulikki kertoo.

Sveitsin suomenkielinen seminaari on perustettu vuonna 1980. Seminaariin osallistujat ovat viimeisen 15 vuoden ajan olleet 40–85 -vuotiaita.

– Iloksemme mukaan tuli viime vuonna 11 uutta ja tänä vuonna viisi nuoremman sukupolven edustajaa, sekä pari kolme miestäkin. Seminaareilla on aina ollut yleissivistävä ja tietoa tuova tarkoitus. Teemoina ovat olleet muun muassa kristillisyys, eettisyys, elämänkatsomustieto, filosofia, psykologia, kasvatustiede, suomalaista kulttuuria unohtamatta, Aulikki kertoo.

– Suomi-Seura on ulkosuomalaisuuden asiantuntija Suomessa. Sieltä saa sekä ajankohtaistietoa että materiaalia neuvontaan, Aulikki Blaesi-Hakala muistuttaa.

Suomi-harrastus tuo hyvää mieltä

Vapaaehtoistyö eli Suomi-harrastus tuo Aulikille hyvää mieltä, ystäviä, vaihtelua ja väriä sekä arkeen että juhlaan.

– Saan olla tekemisissä erilaisten ihmisten ja instituutioiden kanssa. Vapaaehtoistyö on kanava pitää yhteyttä kotimaahan ja sen ajankohtaisiin asioihin. Sen kautta oppii uutta, saa virikkeitä ja se jopa lievittää koti-ikävää. Vapaaehtoistyöstä on jäänyt mieleenpainuvia muistoja ja monista kohtaamistani ihmisistä on tullut minulle ystäviä, hän kertoo.

– Sairaanhoitajana ymmärrän hyvin tukihenkilötoiminnan, vaitiolovelvollisuuden ja suomen kielen merkityksen meille maailmalla arjen pyörteissä eläville ja ikääntyville suomalaisille. Siksi minulle on luonnollista ja mielekästä toimia neuvojana asioissa, jotka itse jo osaan, kuitenkaan omia voimavaroja unohtamatta.

Kasvokkain annettavasta neuvonnasta hyötyvät Aulikin mukaan kaikki sitä tarvitsevat ulkosuomalaiset, eivät pelkästään ikääntyvät.

– Puhelin tai vierailukäynti ovat edelleen paras tapa olla yhteydessä iäkkäiden suomalaisten kanssa. Vapaaehtoisia seniorineuvojia tarvitaan paljon, koska iäkkäiden määrä on lisääntymässä myös Sveitsissä.

Neuvonta on usein konkreettista ”kädestä pitäen” neuvontaa, joka vie aluksi aikaa ja jota pitää harjoitella. Maantieteelliset etäisyydet neuvottavan ja neuvojan välillä pitäisi pitää pieninä, koska tämä vaikuttaa toiminnan kuluihin ja siihen käytettyyn aikaan.

– Parasta olisi, jos neuvontaa voi antaa yhteisissä tilaisuuksissa ja kunkin alueen seniorineuvojat voisivat yhdessä suunnitella tarpeitaan vastaavia koulutuksia ja tilaisuuksia ikääntyville. Yhdessä toimiminen motivoi, kun voi laittaa viisaat päät yhteen ja myös itse oppia muilta.

Suomalainen kirkko Sveitsissä -järjestön lähimmäistukitoiminta

Suomalainen kirkko Sveitsissä – SKS – toimii vapaaehtoisten tuella. He auttavat muun muassa kirkkokahvien sekä kesä- ja joulutorien suunnittelussa ja toteutuksessa.

– Zürichin alueella meillä kokoontuu kahden viikon välein seurakuntalaisia kahvitupaan Eija Sutterin johdolla. Kerran kuussa on mummotupa Marjo Tuomolan johdolla, sinne vanhemmat voivat viedä lapsensa ”varamummojen mummotettavaksi.” kertoo Sveitsin ulkosuomalaispappi Pia Repo-Leine.

– Vuoden 2022 alkupuoliskolla SKS:n visioseminaaripäivässä mietimme, minkälaisten asioiden kanssa Sveitsin suomalaiset kamppailevat ja mitkä ovat heidän tyypillisiä ongelmiansa. Totesimme, että avun ja tuen tarvetta aiheuttavat yksinäisyys, sosiaalisen verkoston puuttuminen, dementia, sairastuminen, saattohoito, kuolema, suru, oman äidinkielen kuulemisen tarve, kulttuurierot, pitkät välimatkat ja yhteydenpito, parisuhdeongelmat, avioerot, kuormittavat perhetilanteet sekä käytännön arkeen liittyvät kysymykset. Kutsuimme Saksan SKTK:n pappi Katri Oldendorffin kertomaan meille Saksan suomalaisten seurakuntien ystävätuki -toiminnasta. Saimme siitä inspiraatiota ja mallia uuden toimintamme perustamiseen, Pia sanoo.

– Syyskuussa 2022 pidimme avoimen keskusteluillan kaikille aiheesta kiinnostuneille etäyhteyksin. Ilahduttavan moni ulkosuomalainen ympäri Sveitsiä osallistui suunnittelukokoukseemme. Yhdessä mietimme, miten voisimme kirkkona, yhteisönä ja ystävinä rakentaa valtakunnallista apuverkostoa suomalaisten parissa täällä Sveitsissä. Lokakuun tapaamisessamme äänestimme toimintaryhmämme nimeksi ”lähimmäistukiryhmä” ja valitsimme sille logon. Ryhmämme pyrkii tapaamaan toisiaan noin kuuden viikon välein etäyhteyksin. Kerran vuodessa järjestämme lähitapaamisen, jolla on suuri merkitys lähimmäistukiryhmän luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden tunteen syntymiselle, Pia-pappi kuvailee toiminnan alkumetrejä.

SKS:n lähimmäistukihenkilöiden sijainti Sveitsin kartalla.

Lähimmäistukitoiminta pyörii kokonaan etäyhteyden välityksellä

Tapahtumista tiedotetaan Facebookin, Instagramin, kotisivujen ja sähköisen infokirjeen kautta.

– Tiedän, että on monia ikäihmisiä, joita emme näillä kanavilla tavoita. Puskaradion merkitys on valtava ja voin vain toivoa, että suomalaiset tässä maassa ovat riittävän hyvin verkostoituneita keskenään. Yksi lähimmäistukiryhmämme haasteista onkin ”etsivä seniorityö”. Miten ne ihmiset, jotka ovat yksinäisiä eivätkä ole riittävän hyvin verkostoituneita, saisivat tietoa olemassaolostamme? Pia pohtii.

SKS:n kotisivuilla on lähimmäistuelle oma alasivu, jonne kirjataan tukihenkilön etunimi, kanttooni, jossa hän asuu ja hänen mahdollinen eritysosaamisensa. Ilman erityisosaamistakin voi toimia lähimmäisen tukena. Rinnalla kulkeminen ja kuunteleminen riittävät. Ja mikäli vapaaehtoisen tietotaito tai resurssit eivät riitä, apua tarvitseva henkilö ohjataan eteenpäin joko lähimmäistukitoimintaa koordinoivalle papille tai joku vapaaehtoisista ottaa asiasta kopin.

SKS:N TUKIHENKILÖT KERTOVAT:

”Pystyn samaistumaan ikääntyviin ihmisiin, joilla ei ole digitaitoja tai älykännykkää. Itse pysyn vielä kehityksessä mukana, mutta kuka tietää millaisia taitoja ja laitteita käytössämme on vaikkapa 15–20 vuoden kuluttua. Minulla itselläni on lapsia ja lapsenlapsia, jotka ehkä sitten auttavat mummoa. Lisäksi olen miettinyt hoitokodeissa vanhenevien ulkosuomalaisten kohtaloa. Entä sitten, jos kaikki opittu katoaa eikä suusta tule enää muuta kuin äidinkieltä, josta kukaan ei tunnista mitä kieltä se on! Kaikkien ulkomailla asuvien pitäisi lisätä hoitotahtoonsa omaa äidinkieltä puhuvan tahon kontaktitiedot, varsinkin jollei ole lapsia tai nämä eivät osaa suomea. (SKS:n lähimmäistukihenkilö)

”Vapaaehtoistyössä minua motivoi nimenomaan sen vapaaehtoisuus. Ei ole pakko, vaan saa tehdä.” (SKS:n lähimmäistukihenkilö)

”Vapaaehtoistyön tulisi olla ja pysyä mahdollisimman mutkattomana.
Jos se menee liian monimutkaiseksi, aika ja kiinnostus tähän tärkeään tehtävään vähenee tai jopa loppuu. On myös tärkeää pitää itsestään huolta!” (SKS:n lähimmäistukihenkilö)

SKS:n kotisivuilla on lähimmäistuelle oma alasivu.

Teksti: Jenny Orphanou. Kuvat: haastateltavien arkistot.