Teksti Anne Nikula. Artikkeli on julkaistu Suomen Silta lehdessä 3/2023.
Työn tekemistä koskevat määräykset ovat maakohtaisia ja työntekijän oikeusturvan vuoksi työntekomaan lainsäädäntö on se, jota noudatetaan. Etätyösopimuksella on pyritty selkiyttämään tilannetta siten, että työnantaja – eräissä tapauksissa työntekijä – voi hakea oman kotimaansa sosiaaliturvaviranomaiselta poikkeuslupaa ja saada A1-todistuksen, joka osoittaa työntekijän kuuluvan työnantajan kotimaan sosiaaliturvan piiriin. A1 -todistus myönnetään kahdeksi vuodeksi.
Hyvä hallinto ja hyvä lainsäädäntö perustuvat siihen, että lait ja säännöt olisivat yhteneväiset ja että tiettyyn tilanteeseen sovellettavat pelisäännöt ovat samansuuntaiset. Eli kun työntekijän sosiaaliturva kuuluu työnantajan kotimaan sosiaaliturvan piriin, tulisi työsopimukseen ja työn-tekoon soveltaa myös muita työnantajan kotimaan lakeja.
EU:n etätyösopimus ei koske veroasioita. Verotukselliset säännöt pysyvät edelleen samana. Kukin EU-maa noudattaa omaa kansallista verolainsäädäntöä sekä kahden maan välistä tuloverosopimusta. Verosopimuksissa noudatetaan yleisesti ns. kuuden kuukauden sääntöä, jonka mukaan valtiolla on oikeus verottaa työtulo, jos työtekijä oleskelee ko. maassa yli kuusi kuukautta. Mikäli työntekijä asuu ja työskentelee ulkomailla yli kuusi kuukautta, tulee hänen ilmoittaa kotimaahansa saamansa palkkatulo.
Suomen tuloverolain mukaan Suomen kansalaista pidetään Suomessa yleisesti verovelvollisena (eli hän on velvollinen ilmoittamaan kaikki mistä päin maailmaan tahansa saamansa tulot) kolme vuotta Suomesta muuton jälkeen. Verovelvollisuusasema voi muuttua myös aiemmin, mikäli olennaisia siteitä Suomeen ei enää ole. Tuo kolmen vuoden sääntö sisältyy myös muiden maiden verolakeihin – ajatuksena on, että tilapäinen asuminen ulkomailla ei katkaise yleistä verovelvollisuutta.
Etätyösopimus koskee työntekijöitä, jotka tekevät omassa asuinmaassaan työtä tietotekniikan välityksellä vähintään 25 % mutta alle 50 % työajasta. Työntekijän edellytetään tekevän työtä työnantajan kotimaassa yli 50 % työajasta. Näyttötaakka, että työajasta ja oleskelusta yli puolet on tapahtunut työnantajan kotimaassa, on pitkälti työntekijällä, jonka henkilökohtaisen palkan verotuksesta on kyse.
Verosopimuksiin sisältyy erityiset määräykset verovelvollisuusaseman määrittämisestä: oleskelun lisäksi vakituinen asunto, perhesuhteet ja elinolojen keskus ovat keskeisessä roolissa työntekijän verovelvollisuutta tietyssä maassa arvioitaessa. Nämä seikat kannattaa pitää mielessä, kun kyseessä on verotus ja mahdollinen rekisteröityminen toisen maan verotuksen piiriin.
Etätyötä koskevat tilanteet ovat moninaisia ja siksi ulkomaille lähtevän työntekijän kuin myös yrityksen, joka lähettää työntekijän ulkomaille, kannattaa ottaa etukäteen selvää verotuksesta juuri heidän tilanteessaan.
Verotuspäätökset tehdään kalenterivuosittain jälkikäteen. Yllättävä verotuspäätös voidaan välttää, kun asioihin varaudutaan etukäteen ja työntekijän verotuksellinen status selvitetään ennen veroilmoituksen jättämistä. On mahdollista, että työnantaja ja työntekijä joutuvat selvittelemään maksettuja palkkoja ja tehtyjä ennakonpidätyksiä kahdessa eri maassa: työn-antajan kotimaassa ja työntekijän kotimaassa. Verosopimusten mukaan verotus ja sen jakautuminen sovitaan maiden verohallintojen kesken, mikäli tulkinnanvaraisuutta on.
Kuka?
Varatuomari Anne Nikulalla on pitkä kokemus erilaisista laki- ja veroasioista ja hän on tehnyt usean vuoden ajan yhteistyötä Suomi-Seuran kanssa kansainvälisissä tilanteissa. Työssään hän on perehtynyt verotuskäytäntöihin ja verosopimusten soveltamiseen. Hän on avustanut ulkomailla asuvia perheitä laki- ja veroasioissa. Yli 90 % asioista hoidetaan etänä.
Lue myös:
ETÄTYÖSOPIMUS TUO JOUSTOA – Suomi-Seura
Lakimiehen vinkkejä ulkomailla etätyötä tekeville – Suomi-Seura