Kiitos työstäsi virallisen tai epävirallisen yhteisösi hyväksi
Aloitetaan tärkeimmästä: sanasta ‘kiitos’. Ulkomailla asuva, yhteisöjen parissa aktiivinen suomalainen, haluan kiittää sinua siitä panoksesta, jonka annat tai olet antanut yhteisösi hyväksi. Ehkä olet ollut mukana vuosia, ehkä intensiivisesti juuri viime aikoina, ehkä vasta käynyt keittämässä ensimmäiset kahvit ja innostunut mukaan. Minulle on selvää, että läsnäolosi on merkittävää, ja olet tuonut osasi yhteiseen pottiin taidoillasi, ajallasi, joustavuudellasi ja halullasi olla mukana. Siitä siis jo heti alkuun iso kiitos!
Tässä blogitekstien sarjassa pohdin ajatuksia liittyen yhteisön jäsenyyteen, vapaaehtoisuuteen ja yhteisöjen muotoihin. Olen opiskeluaikana tutkinut ryhmiä ja niiden hyvinvointia sekä työskennellyt Isossa-Britanniassa ulkosuomalaisten yhteisöjen ja yksilöiden parissa, joten nämä ajatukset tulevat osin oman arkeni keskeltä. Toivon, että ne voivat innostaa pohtimaan; joskus uusi näkökulma voi paljastaa jotain yllättävää arkisestakin asiasta.
Ryhmän jäsenyys ja sitoutuminen
Otetaan esimerkiksi ryhmän jäsenyys ja sitoutuminen. Oletko koskaan miettinyt, ketkä ovat yhteisösi sitoutuneita jäseniä? Jos tarkastellaan yhteisöä ryhmän jäsenyyden näkökulmasta, yhteisöllä voidaan nähdä olevan jäseniä, jotka ovat sen keskeisessä tai marginaalisessa asemassa. Ehkäpä keskeinen henkilö voisi olla alueen suomalaisten toimintaa aktiivisesti järjestävä henkilö, marginaalinen taas yhteisön Facebook-sivun tykkääjä. Henkilön asema yhteisössä ei kuitenkaan kerro siitä, kuinka tärkeä yhteisö on jäsenelle, tai kuinka sitoutunut hän voi olla yhteisöön. Joskus voi käydä niin, että keskeinen henkilö vaihtuu, kun taas marginaalijäsen pysyy mukana vuosikausia.
Yhteisön tärkeys voi näyttäytyä myös yhteisön nykyisten ja entisten jäsenten tai toimintaa ajatuksellisesti tukevien arjessa monella tapaa. Yksi osallistuu aktiivisesti yhteisön toimintaan, jota toinen järjestää, ja kolmas ei osallistu enää toimintaan, mutta muistelee yhteisöä hyvällä ja kertoo siitä neljännelle. Neljäs taas on mielissään, että alueella on toimintaa, vaikkei näe siihen osallistuvansa tai olevansa sen kohderyhmää. Yhteisö voi olla kaikille heille tärkeä tai mieluinen. Myös kaikki heidän tekonsa yhteisön hyväksi, eli osallistuminen, vastuunkantaminen ja hyvää puhuminen, ovat merkityksellisiä eri tavoilla. Mutta jos tarkastellaan heidän roolejaan, vain osa kantaa vastuuta virallisen yhteisön toiminnan eteen.
Roolit ja vastuut yhteisön toiminnassa
Eri roolit tai niiden epätasaisuus eivät haittaa, jos yhteisö toimii ja sillä on tarpeeksi niitä, jotka asettuvat vastuunkantajan rooliin tasaisin väliajoin. “Tarpeeksikin” riippuu paljon siitä, millaista yhteisön toiminta on – järjestelmällistä, satunnaista vai perinteistä. Sosiaalipsykologiassa nähdään myös ero virallisen ja epävirallisen ryhmän välillä. Virallinen ryhmä on usein luotu jotain tiettyä toiminnallista tarkoitusta varten. Osa ulkomaiden Suomi-yhteisöistä onkin perustettu alueensa viralliseksi ryhmäksi tiettyä toimintaa varten, esimerkiksi Suomi-koulut.
Jos Suomi-yhteisön alue on iso, mutta jäseniä tai vastuunkantajia ei tunnu riittävän, voi herätä tunne riittämättömyydestä. Olen näissä tilanteissa pohtinut, voisiko kyseessä olla jonkinlainen virallisen ryhmän rajaan liittyvä ristiriita. Ehkä virallisen yhteisön ajatellaan edustavan epävirallista aluetta, vaikka todellisuudessa yhteisöllä ei ole jäseninään kaikkia alueen ihmisiä. Tämä virallisen ja epävirallisen ryhmän rajan hämäryys voikin aiheuttaa vääristymää siitä, millaiset resurssit yhteisöllä on käytössään.
Se vapaaehtoinen, joka tälläkin hetkellä järjestelee toimintakertomusta tai rahoitushakemusta, tietää, mikä on virallisen yhteisön jatkumisen kannalta tärkeää: se, että yhteisöllä on tarpeeksi sitoutuneita jäseniä, että vastuunkantajien roolit vaihtelevat ja että yhdessä tehdään tarpeeksi. Jos yhteisö haluaa, että sillä on paljon rakenteita tai toimintaa, se tarvitsee myös vastaavan määrän vastuunkantajia. Jos vapaaehtoisia vastuunkantajia ei löydy, yhteisö joutuu miettimään, mikä on vähin, millä se tulee toimeen. Joskus virallinen, toiminnallinen yhteisö voi vaihtua epäviralliseen, keskustelevaan Facebook-yhteisöön, tai toisin päin: epävirallisista tapaamisista voi kasvaa jotain systemaattista ja aluetta yhteen kokoavaa.
Aloitimme kiitoksella, lopetetaan tällä kertaa myös siihen. Ketä sinä haluaisit kiittää alueesi yhteisön toiminnasta?
PS. Meillä on lukematon määrä Suomi-yhteisöjä ja tarvittaisiin sata kirjoitusta kattamaan niistä jokaisen erityispiirteet. Toivonkin, että nämä kirjoitukset voi toimia keskustelunaloittajina ja jatkua yhteisöissä juuri niille hyödyllisillä tavoilla. Suomi-yhteisöt ja -ryhmät ovat usein loistavia ideoita, jotka voivat tuottaa jäsenilleen elinikäistä iloa, ystäviä ja merkityksellistä yhdessäoloa. Toivottavasti nähdään siis ulkosuomalaistoiminnassa!
Artikkelisarjan toisessa osassa käsitellään vastuun epätasaista jakautumista Suomi-yhteisöissä ja siitä mahdollisesti syntyvää jaksamisen epätasapainoa sekä yhteisöön kuulumisen tunnetta.
Kirjoittaja: Salla Korteniemi
Salla Korteniemi on kasvatustieteiden maisteri psykologian painotuksella ja työskenteli Isossa-Britanniassa ulkosuomalaistyön parissa.