Mistä löytää yhteisöön uusia vapaaehtoisia tai jäseniä?
Kun vapaaehtoisia ei ole
Aloitetaan ensin hieman haikealla kuvalla. Viime aikoina on puhuttu yhteisöjen haasteista, eli siitä kuinka on vaikeaa saada uusia vapaaehtoisia, tai kuinka yhteisöihin ei löydä uusia ihmisiä, vaikka suomalaiset kaipaavatkin yhteyttä toisiinsa. Syyt voivat olla ymmärrettäviä: ehkä sitoutuminen on liian haastavaa, toiminta hieman liian erilaista kuin toivoisi tai tarkoitettu eri kohderyhmälle kuin itse. Kyse voi olla myös jostain megatrendistä, jonka tunnistamme myöhemmin. Oli syy mikä tahansa, moni Suomi-yhteisö puhuu tekijöiden puutteesta.
Mahdollisuuksien näkökulmasta onkin erittäin hyvä, jos meillä ulkosuomalaisilla on selkeitä yhteisöjä. Esimerkiksi yhteistoimimisen kannalta on parempi, jos Suomi-yhteisöillä on virallinen rakenne ja nimetyt toimijat eli vastuunkantajat. Virallinen yhteisö ja epävirallinen kaveriporukka myös eroavat siinä, että yhteisö on usein luonteeltaan avoimempi. Esimerkiksi Suomi-yhteisöön ulkomailla liittyminen vaatii monesti vain suomalaisuutta tai yhteyttä Suomeen. Mutta mitä tehdä, jos vapaaehtoisia ei ole?
Yhdet hartiat ovat varmasti liian kapeat kantaa kokonaista virallista yhteisöä rakenteineen. Monille yhteisöille vastuunkantajien huvetessa onkin vaihtoehtona toiminnan vähentäminen tai jopa lopettaminen, mikä voi herättää surua. Jos yhteisö ei kuitenkaan ylläpidä itse itseään ja vapaaehtoiset ovat väsyneitä, yhteisön vastuunkantajilla on lupa vähentää liian raskaita rakenteita ja pienentyä, ehkä jopa “vain” porukaksi tai keskustelevaksi someyhteisöksi. Pienentyminen ei ole epäonnistumista, vaan johtuu usein tilanteen toimimattomuudesta. Tarvitaan yhteistä ymmärrystä rooleista, jotta yhteisö toimii tasavertaisesti. Raskaatkin rakenteet toimivat silloin, kun yhteisö voi hyvin ja sillä on paljon tekijöitä. Pienentäminen voi edustaa resilienssiä, jaksamista. Sillä kuka tietää – porukasta voi kasvaa levon jälkeen taas kukoistava yhteisö.
Yhteisön houkuttelevuuden edistäminen
Ja siirrytäänpä nyt miettimään tätä kasvun vaihetta. Mikä olisi houkuttelevaa – milloin suomalaiset haluavat tulla yhteen?
On yleisiä syitä, miksi ihmiset hakeutuvat yhteisöihin eivätkä kaveriporukoihin. Avoimen yhteisön voidaan ajatella olevan helppo paikka löytää uusia ystäviä. Innostukseen olla vastuunkantaja taas voi liittyä ainakin halu tehdä merkityksellistä vapaaehtoistyötä, ylläpitää yhteisöä tai hankkia CV-merkintä. Olen myös työssäni huomannut, että suomalaiset tulevat ulkomailla yhteen ainakin kahdesta syystä: tarpeesta tai ilosta. Tarve voi syntyä, jos yritys integroitua uuteen maahan tai paikkakuntaan ei pyrkimyksistä huolimatta onnistu, tai jos henkilön elämäntilanne muuttuu. Toisaalta kyse voi olla ilosta: ilosta olla osa hyvää porukkaa, ja ylläpitää sen kautta hyvää elämää.
Jos haluat tehdä yhteisöstäsi houkuttelevan uusille ihmisille, voit miettiä miten se voisi täyttää jotain tarvetta. Tutustuuko teillä uusiin ihmisiin? Saako toiminnassa vertaistukea omanikäisiltä tai onko toiminta suunnattu oikealle kohderyhmälle? Voit miettiä myös rakenteita. Etsitäänkö pesteihin yksittäisiä sitoutuneita ihmisiä, vai voisiko pestin rakentaa kolmen ihmisen vuorottelevaksi systeemiksi? On aina myös mahdollista, että yhteisöjen toiminta ei vastaa kaikkien tarpeisiin: vastuunkantaminen ei välttämättä resonoi sellaiselle, joka etsii vain uusia ystäviä. Voisiko tällöin tekemisen rinnalle lisätä olemista?
Voit myös miettiä millaisia ajatuksia toimintaan liittyy: tuleeko toiminnasta ensimmäiseksi mieleen mukavat vai stressaavat asiat? Kokeeko yksilö toiminnassa enemmän myönteisiä kuin negatiivisia tunteita? Arvioi myös, millainen tunnelma ja vuorovaikutus yhteisössäsi on. Ihminen haluaa kuulua yhteyteen muiden kanssa, mutta muiden avulla hän myös rakentaa identiteettiään. Ihminen ei välttämättä halua kuulua sellaiseen, josta ei pidä tai joka ei edusta hänen arvojaan. Yksi tapa saada uusia jäseniä voikin olla pitää huolta yhteisön kannustavasta ilmapiiristä ja ystävällisestä vuorovaikutuksesta. Se, että yhteisön jäsenet aidosti nauttivat yhteisöstään, on jo kutsuvaa.
”Se, että yhteisön jäsenet aidosti nauttivat yhteisöstään, on jo kutsuvaa.”
Ja, jos yhteisöön sopivia, juuri tietyn tyyppisiä suomalaisia ei ole alueellisesti tarpeeksi, yhteisöä voi laajentaa virtuaalisuuden kautta. Yhteisöt myös kasvavat usein ihminen kerrallaan, eikä määrä kerro laadusta. Pienessä yhteisössä saattaa olla enemmän merkityksellistä vuorovaikutusta jäsenten välillä. Joskus myös tähtäämme tulevaisuuteen ja ajattelemme hengähtävämme ”sitten kun”. Saattaa olla, että elätte juuri nyt yhteisönne tärkeintä ja hienointa aikaa – ehkä voit vain pysähtyä nauttimaan juuri tästä hetkestä niiden ihmisten kanssa, jotka ympärilläsi ovat.
PS. Meillä on lukematon määrä Suomi-yhteisöjä ja tarvittaisiin sata kirjoitusta kattamaan niistä jokaisen erityispiirteet. Toivonkin, että nämä kirjoitukset voi toimia keskustelunaloittajina ja jatkua yhteisöissä juuri niille hyödyllisillä tavoilla. Suomi-yhteisöt ja -ryhmät ovat usein loistavia ideoita, jotka voivat tuottaa jäsenilleen elinikäistä iloa, ystäviä ja merkityksellistä yhdessäoloa. Toivottavasti nähdään siis ulkosuomalaistoiminnassa!
Kirjoittaja: Salla Korteniemi
Salla Korteniemi on kasvatustieteiden maisteri psykologian painotuksella ja työskenteli Isossa-Britanniassa ulkosuomalaistyön parissa.
Lue artikkelisarjan ensimmäinen osa tästä ja toinen osa tästä.