Päätöslauselmat 2000

Ulkosuomalaisparlamentin toinen varsinainen istunto pidettiin 6.-7.11.2000 Helsingin Ritarihuoneella. Istunto käsitteli 55 päätöslauselmaa.

Istuntoon osallistui 224 edustajaa ja 27 tarkkailijaa 187 ulkosuomalaisyhteisöstä. Maailmalla toimivat suomalaisyhteisöt olivat toimittaneet parlamentin sihteeristölle määräaikaan 6.8.2000 mennessä kaikkiaan 71 aloitetta istunnon käsiteltäväksi. Sihteeristön yhdistettyä samoja asioita ajavat aloitteet, oli istunnolla työstettävänään yhteensä 58 asiakokonaisuutta.

Aloitteiden määrä ja laajapohjainen aihejakauma osoittivat, ettei maailmalla asuvien suomalaisten aktiivisuus edunvalvontatyössä ole laantunut sitten parlamentin ensimmäisen varsinaisen istunnon vuonna 1998. Sen sijaan parlamentin käsiteltävänä olevat aloitteet ovat kehittyneet yksityiskohtaisemmiksi.

Ulkosuomalaisparlamentin toinen varsinainen istunto työsti aloitteita kymmenessä eri valiokunnassa. Sihteeristö oli ajan säästämiseksi laatinut ehdotukset päätöslauselmiksi, joita valiokunnat halutessaan käyttivät esitystensä pohjana. Valiokuntien laatimat esitykset käsiteltiin parlamentin täysistunnossa, jonne kaikki edustajat kokoontuvat päättämään lopullisista päätöslauselmista.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselmat sisältävät toimeksiantoja parlamentin puhemiehistölle ja sihteeristölle, ulkosuomalaisyhteisöihin itseensä kohdistuvia kehotuksia, sekä vetoomuksia Suomen valtionhallinnolle ja muille ulkosuomalaisten puolesta työtä tekeville tahoille. Parlamentti myös hylkäsi aloitteita, päätti olla ottamatta kantaa aloitteisiin, esitti toteamuksia ja siirsi aloitteita puhemiehistön tai sihteeristön harkittavaksi.

Istunnon 2000 päätöslauselmat on koottu painettuun yhteenvetoon. Päätöslauselmayhteenvedon voi tilata paperikopiona suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi: info@usp.fi

Päätöslauselmat Suomi-Seura ry:n henkilökunnan tekemine taustaselvityksineen on koottu päätöslauselmayhteenvetoon, jonka voi tilata taitettuna paperikopiona: info@usp.fi

SISÄLLYSLUETTELO (hyväksytyt päätöslauselmat: 47)(TEKSTIT ALLA)

  • Senioriasioita koskevat päätöslauselmat
  • Sosiaaliasioita koskevat päätöslauselmat
  • Opinto- ja koulutusasioita koskevat päätöslauselmat
  • Nuorisoasioita koskevat päätöslauselmat
  • Kulttuuriasioita koskevat päätöslauselmat
  • Kansalaisuusasioita koskevat päätöslauselmat
  • Poliittisia ja virallisia asioita koskevat päätöslauselmat
  • Ulkosuomalaisparlamentin sääntöjä koskevat päätöslauselmat
  • Tiedotusasioita koskevat päätöslauselmat
  • Talousasioita koskevat päätöslauselmat

(MYÖS NÄIDEN TEKSTIT OVAT ALLA):

Aloitteet, jotka ulkosuomalaisparlamentti käsitteli, mutta hylkäsi (3 kappaletta)

Aloitteet, joihin ulkosuomalaisparlamentti päätti olla ottamatta kantaa (1)

Ulkosuomalaisparlamentti päätti olla ottamatta kantaa itse aloitteeseen, mutta halusi kommentoida aihetta (1)

Aloitteet, jotka parlamentti siirsi puhemiehistön ja sihteeristön harkittavaksi (3)

 

SENIORIASIOITA KOSKEVAT PÄÄTÖSLAUSELMAT:

1. Ulkosuomalaisseniorien hoitojärjestelmä suomalaisessa kulttuuriympäristössä

Suomesta muutti ulkomaille 1950- ja 1960-luvuilla väestöä, joka on nyt eläkeiässä tai saavuttamassa eläkeiän lähivuosina. Vanhoissa siirtolaisuusmaissa kuten Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa on jo toimivia suomenkielisiä ns. Suomi-koteja, mutta suomenkielisten senioripalvelujen tarve lisääntyy näissä maissa sitä mukaa, kun viimeisen muuttoaallon mukana sinne muuttaneet suomalaiset ikääntyvät. Ruotsissa ensimmäinen Suomi-koti aloitti toimintansa 1995 Tukholmassa. Tukholman Suomi-kodin laajennus valmistui vuonna 1997 ja tällä hetkellä kotiin on monen sadan suomalaisseniorin jono. Ruotsissa on eri puolilla maata uusia Suomi-koti -hankkeita ja pyrkimys saada suomenkieliset osastot paikkakunnille, joilla asuu paljon suomalaisia. Suomi-kotien toiminnasta on kanadansuomalainen ulkosuomalaisparlamentin varapuhemies Veli J. Ylänkö laatinut raportin vuonna 1998.

Etenkin Ruotsiin ja Keski-Euroopan maihin suomalaisia muutti viimeisen muuttoaallon vuosina paljon. Keski-Euroopan maissa on viime vuosina selvitetty ikääntymisen myötä nousevia tarpeita suomalaisten keskuudessa. Iso-Britanniassa Kirkon Kilta teki vuosina 1995–1996 kyselyn britanniansuomalaisten keskuudessa. Saksassa on vuoden 1999 aikana tehty Suomen kirkon tutkimuskeskuksen apurahan turvin tutkimus ”Vanhenevat suomalaiset Saksassa”. Tutkimuksen toimeksiantajana on ollut Suomalaisen kirkollisen työn keskus ja se on tehty yhteistyössä Erlangenin yliopiston gerontopsykologian laitoksen kanssa. Alankomaissa Merimieskirkko ja Stichting Fins sociaalcultureel werk (työnimeltään Mummola-säätiö) lähetti vuonna 1997 kaikille tiedossa oleville Alankomaissa asuville suomalaisille kyselykaavakkeen, jolla selvitettiin vanhenemiseen liittyviä kysymyksiä.

Ulkosuomalaisten keskuudessa tehtyjen kyselyjen pohjalta on voitu alustavasti todeta heidän toivovan palveluja, jotka mahdollistavat kotona asumisen iäkkäänäkin. Kiertävän suomalaisen terveydenhoitajan palvelut on mainittu yhtenä mahdollisena ratkaisuna. Kanadassa kotona asumista tukevana muotona on käytössä ateriapalvelu ‘Meals-on-Wheels´. Suomi-kotien tärkeys tulee esiin etenkin dementiaa sairastavien vanhusten kohdalla. Tauti aiheuttaa usein opitun kielen unohtamisen, jolloin vanhus ymmärtää ainoastaan lapsena opittua äidinkieltä. Tällöin suomalainen hoitohenkilökunta on ensiarvoisen tärkeä.

Kevään 2000 aikana muodostettiin työryhmä, johon kuuluvat Suomen Merimieskirkko ry, Suomi-Seura ry., Helsingin Diakonissalaitos ja Kirkon Ulkoasiain Osasto. Työryhmän päämääränä on löytää eri maissa asuvien ulkosuomalaisseniorien vanhustenhuollon tilanteeseen sopivia ratkaisuja yhteistyössä viranomaisten ja paikallisten suomalaisten kanssa. Työryhmän ensimmäisenä toimenpiteenä oli Suomalaiset Seniorit maailmalla –seminaarin järjestäminen 3.11.2000.

Kesän 2000 aikana on sosiaali- ja terveysministeriössä laadittu selvitysmuistio ikääntyvien ulkosuomalaisten kokonaistilanteesta. Ulkosuomalaispoliittiseen ohjelmaan antamassaan lausunnossa on sosiaali- ja terveysministeriö todennut seuraavaa: ”On inhimillisesti katsoen perusteltua kantaa huolta ulkosuomalaisvanhusten hoidon toteutuksesta. Käytännössä voi olla vaikeaa toteuttaa suomalaisvanhusten hoitoa suomen- tai ruotsin kielellä heidän asuinmaassaan, kuten ohjelmaluonnoksessa esitetään”.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa ulkosuomalaisyhteisöjä oma-aloitteiseen yhteistyömahdollisuuksien selvittämiseen asuinmaissaan sekä sihteeristöään jatkamaan aloittamaansa yhteistyötä ja edunvalvontaa ulkosuomalaisseniorien vanhuspalvelujen, erityisesti suomenkielisten palvelujen, turvaamiseksi ja uusien hankkeiden toteuttamiseksi.

2. Ulkosuomalaisseniorien tilanteen tutkimus ja tarvittavat jatkotoimenpiteet

Sosiaali- ja terveysministeriössä on kesällä 2000 laadittu muistio ulkosuomalaisseniorien tilanteesta. Koska ministeriön varsinaiseen toimialaan ei kuulu tutkimustyö, voisivat mahdollisina ulkosuomalaisseniorien ja eläkeläispaluumuuttajien tilannetta tutkivina tahoina tulla kysymykseen STAKES (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämis-keskus), Siirtolaisuusinstituutti, Kuntokallio (Vanhustyön koulutus- ja tutkimuskeskus) tai yliopistojen gerontologian tutkijat.

Sosiaali- ja terveysministeriö on todennut ulkosuomalaispoliittiseen ohjelmaan antamassaan lausunnossa tutkimustoiminnasta seuraavaa: ” Kohdassa 3.5. Tutkimustoiminta esitetään lukuisia tutkimustarpeita. Monet näistä tutkimuskohteista ovat kuitenkin ohjelmassa keskeisessä asemassa ja vaativat nopeitakin toimenpiteitä. Monista iistä on varmasti kertynyt vuosien mittaan tietoa, jonka pohjalta voidaan asioita viedä eteenpäin, eikä pidä jäädä odottamaan mahdollisesti vuosia kestäviä tutkimustuloksia ennen kuin ryhdytään toimenpiteisiin.”

Tähän mennessä tehdyt selvitykset ja tutkimukset, ks. aloite 1. tausta.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa ulkosuomalaisyhteisöjä oma-aloitteeseen vanhustenhoidon kartoitustyöhön ja sihteeristöään jatkamaan edunvalvontatyötä ulkosuomalaisseniorien vanhustenhuollon järjestämiseksi ja turvaamiseksi viipymättä.

3. Suomi-kodeille määrärahat Suomen valtiolta

Suomi-kodit ovat pääsääntöisesti ulkosuomalaisyhteisöjen omien ponnistusten tuloksia. Joissakin maissa Suomi-kodit saavat sijaintivaltionsa tukea, mutta usein tuen saamisen edellytyksenä on, että asukasvalinnassa huomioidaan myös muut kuin suomalaiset.

Suomessa vanhustenhuolto on kuntien ja kaupunkien vastuulla. Kunta järjestää omille asukkailleen vanhustenpalvelut tai ostaa ne yksityisiltä palveluntuottajilta. Seniorikotien rakennushankkeisiin ja niiden ylläpitoon myöntää rahoitusta mm. Raha-automaattiyhdistys. RAY:ltä on haettu rahoitusta myös Suomi-kodeille, mutta pääsääntöisesti RAY ei myönnä avustuksia Suomen ulkopuolella sijaitseviin hankkeisiin. Tähän mennessä Suomesta on avustettu muutamia hankkeita kertaluonteisesti. Suomesta saatavan tuen takaamiseksi Suomi-kodeille suunnattu määräraha tulisi sisältyä valtion vuotuiseen budjettiin.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti esittää, että päätöslauselmien 1. ja 2. pohjalta tehtävien toimenpiteiden yhteydessä sekä ulkosuomalaisyhteisöt että parlamentin sihteeristö selvittävät myös rahoitusmahdollisuudet Suomi-kotien toiminnan tukemiseksi, laajentamiseksi ja suomenkielisen hoidon turvaamiseksi.

4. Paluumuuttajaseniorien hoitokodit

Paluumuuttajasenioreille tarkoitettu hoitokoti on ollut Suomen Paluumuuttajat ry:n toimintasuunnitelmissa jo yhdistyksen perustamisesta vuodesta1996 alkaen. Rahoitusta paluumuuttajaseniorikoti –projektiin yhdistys on hakenut Raha-automaattiyhdistykseltä. Varoja tarkoitukseen ei kuitenkaan ole myönnetty. Seniorikodin suunnittelun mallina on jossain määrin käytetty tanskalaisten paluumuuttajien senioriasumisyhteisöä (Fredensborghusene), joka on ollut toiminnassa 1960-luvulta alkaen. Hankkeeseen on Riihimäen kaupunki luvannut tarvittaessa lahjoittaa sopivan tontin. Paluumuuttajille tarkoitettu seniorikoti tulisi todennäköisesti olemaan säätiöpohjainen. Koska suurin osa Suomeen paluumuuttavista haluaa muuttaa alkuperäiselle koti-seudulleen, on mahdollisena vaihtoehtona suunnitelmissa tietty kiintiö paluumuuttajille jo olemassa olevissa palvelu- ja seniorikodeissa eri puolilla Suomea.

Koska vanhustenhuolto on Suomessa kuntien ja kaupunkien vastuulla ja palveluja tarjotaan vain oman paikkakunnan asukkaille, ei paluumuuttajavanhus voi ennen Suomeen muuttoaan anoa palvelutalo- tai seniorikotipaikkaa kunnallisesta hoitojärjestelmästä. Vanhusten määrä lisääntyy tulevina vuosina ja jo nyt hoitopaikoista on monilla alueilla pulaa. Lamavuosina Suomessa supistettiin sosiaali- ja terveyspuolen palveluja siinä määrin, että myös vanhusten hoitopalvelut heikkenivät huomattavasti. Van-hustenhuolto-olojen parantamiseksi Suomeen syntyi vuonna 1998 kansanliike ihmisarvoisen vanhuuden puolustamiseksi. Ministeriöiden laskelmissa, joissa arvioidaan ikääntyvän väestön tulevaisuudessa tarvitsemia vanhustenhuoltopalveluita, ei ole huomioitu mahdollista paluumuuttajaväestöä.

Koska vanhustenhuoltoon tarkoitetut varat ovat Suomessa kuntakohtaisia, tulisi paluumuuttajaseniorien hoitokodit perustaa valtion tätä tarkoitusta varten suuntaamista määrärahoista. Toisena vaihtoehtona tulisivat kysymykseen säätiöpohjaiset senioritalot, joiden ylläpitämiseksi tarvittaisiin toiminta-avustuksia.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti pyytää valtiovallan kannanottoa paluumuuttajaseniorien vanhustenhuollon järjestämisestä. Sihteeristöä kehotetaan yhdessä paluumuuttaja- sekä ulkosuomalaistyötä tekevien järjestöjen kanssa selvittämään paluumuuttajasenioritalojen erilaisia rahoitus- ja toteuttamismahdollisuuksia.

5. Suomesta maksettavien eläkkeiden verotus

Ulkomailla asuva henkilö, jolle maksetaan Suomesta eläkettä, on rajoitetusti verovelvollinen ja hänen ulkomaille maksettavasta työeläkkeestään peritään lopullinen 35 %:n lähdevero. Suomen solmimat verosopimukset määrittelevät kuitenkin maakohtaisesti, kummalle sopimusvaltiolle jää eläkkeiden verotusoikeus. Julkisyhteisölle tehdystä työstä ansaitun eläkkeen verotusoikeus säilyy pääsääntöisesti Suomessa. Yksityisen palveluksessa ansaitun eläkkeen verotusoikeus voi siirtyä verosopimuksen mukaan toiseen sopimusmaahan. Tällainen verosopimus Suomella on esimerkiksi Espanjan kanssa, joka on osaksi tästä syystä suomalaiseläkeläisten suosima eläkepäivien asuinmaa. Eläkkeensaajan kansalaisuus voi myös vaikuttaa siihen kummalla sopimusmaalla on eläkkeen verotusoikeus. Suomesta Australian kansalaiselle maksetusta työeläkkeestä ei peritä lähdeveroa. Joissakin verosopimuksissa on sovittu erikseen sopimusmaasta toiseen maksettavien eläkkeiden veroprosentti. Suomen ja Kanadan välisessä verosopimuksessa on sovittu eläkkeistä perittäväksi veroprosentiksi korkeintaan 20 %. Suomesta ulkomaille maksettavista kansaneläkkeistä ei peritä veroa.

Suomesta ulkomaille maksettavista työeläkkeistä perittävän lähdeveron suuruus on ollut 35 % vuodesta 1972 lähtien, jolloin ulkomaille maksettiin suhteellisen vähän eläkkeitä verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Yleisen kansainvälisen käytännön mukaan ulkomaille maksettavien eläkkeiden lähdeveroprosentti vaihtelee 20 – 25 %:iin. Nykyisen maakohtaisiin verosopimuksiin perustuvan ulkomaille maksettavien eläkkeiden verotuskäytännön mukaan ulkosuomalaiseläkeläiset ovat eriarvoisessa asemassa asuinmaansa, kansalaisuutensa ja eläkkeeseen oikeuttavan suomalaisen työsuhteensa mukaan. Suuri osa ulkosuomalaiseläkeläisistä on muuttanut Suomesta nuorina ja heidän Suomesta ansaitsemiensa pienten työeläkkeiden 35 %:n lähdevero on suhteettoman korkea.

Valtiovarainministeriön vero-osaston virkamiesten kanta on, että vuoteen 1992 saakka voimassa ollut käytäntö alle 1500 mk/kk suuruisten eläkkeiden lähdeverottomuudesta ei sovi nykyiseen verojärjestelmään. Silloisen verouudistuksen yhteydessä ulkomaille maksettava kansaneläke muuttui vastapainoksi verovapaaksi.

Verotuksen yhdenmukaistamisesta EU:n alueella neuvottelevat EU:n valtiovarainministerit eli Ecofin-neuvosto.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti esittää, että valtiovarainministeriö muuttaisi Suomesta maksettavien työeläkkeiden lähdeveroprosentin niin, että se vastaisi yleistä kansainvälistä tasoa.

6. Työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisperusteiden yhdenmukaistaminen Suomen ja Ruotsin välillä

Koska Ruotsin ja Suomen työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisperusteet ovat erilaiset, on molemmissa maissa kasvava joukko henkilöitä, jotka työkyvyttömiksi joutuessaan saavat työkyvyttömyyseläkettä vain toisesta maasta, vaikka ovat ansainneet eläkeoikeuden molemmissa maissa. Vaikka vuoden 1994 alusta on sekä Suomessa että Ruotsissa sovellettu EY:n sosiaaliturvaa koskevaa asetusta 1408/71, määräytyvät eläkkeet tai työkyvyttömyyden perusteella myönnettävät etuudet aina kansallisen lainsäädännön mukaan. Vaikka Suomen ja Ruotsin kansalliset lainsäädännöt eroavat toisistaan, antaa asetuksen 40 artikla mahdollisuuden yhtenäistämispyrkimyksiin. Artikla 40 kohdan 4 mukaan: ”Jäsenvaltion laitoksen tekemä päätös, joka koskee hakijan työkyvyttömyyden astetta, sitoo kyseisen toisen jäsenvaltion laitosta edellyttäen, että näiden valtioiden lain-säädäntöjen keskinäinen vastaavuus työkyvyttömyysasteen edellytysten osalta on tunnustettu liitteessä V.” Tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää, että työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämisperusteiden yhtenäistäminen otettaisiin huomioon EY:n sosiaaliturvaa koskevassa uudessa asetusehdotuksessa.

Työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämisperusteiden yhtenäistäminen on erityisen ajankohtainen juuri nyt, koska ruotsinsuomalaisten eläkeläisten määrä tulee tuntuvasti nousemaan suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Ruotsin sosiaalihallitus on arvioinut kymmenen vuoden kuluttua Ruotsissa olevan 63 000 suomalaiseläkeläistä. Suomalaiset ovat yleensä työskennelleet raskailla aloilla ja heidän todennäköisyytensä joutua ennenaikaiselle eläkkeelle työkyvyttömyyden takia on suuri. Suomessa asuu myös paljon suuria ikäluokkia edustavia työikäisiä paluumuuttajia, jotka ovat jossain vaiheessa olleet töissä Ruotsissa.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa Suomen sosiaali- ja terveysministeriötä aloittamaan neuvottelut Ruotsin valtion kanssa sopimuksesta, jonka perusteella toisessa sopimusvaltiossa myönnetty työkyvyttömyyseläke oikeuttaa työkyvyttömyyseläkkeeseen myös toisessa sopimusvaltiossa. Samanaikaisesti sosiaali- ja terveysministeriötä pyydetään huolehtimaan, että uudessa EY:n sosiaaliturvaa koskevassa asetusehdotuksessa työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämisperusteitten yhtenäistämisestä sovitaan.

SOSIAALIASIOITA KOSKEVAT PÄÄTÖSLAUSELMAT:

7. Ulkomailla työskentelevien suomalaisten sosiaali- ja eläke-etuudet

Ulkomailla työskentelevien suomalaisten sosiaali- ja eläke-etuuksista kertovaa esitettä julkaisevat yhteistyössä Kansaneläkelaitos ja Eläketurvakeskus. Ulkomailla työskentelevien sosiaaliturvaan vaikuttaa olennaisesti se, onko Suomella sosiaaliturvasopimus sen maan kanssa, missä työtä tehdään. Esitteessä kerrotaan molempia tilanteita koskevat yhteiset periaatteet ja selvitetään erikseen työkomennukset sosiaaliturvasopimusmaihin ja ei-sopimusmaihin; sen tiedot perustuvat kesäkuussa 2000 voimassa oleviin säädöksiin. Suomi-Seuran neuvontapalvelu on oikolukenut em. esitteen ennen sen painatusta.

Mikäli taas suomalainen työntekijä jää ulkomaille pysyvästi ja on siellä muun kuin suomalaisen työnantajan palveluksessa, ovat hänen sosiaali- ja eläke-etuutensa ao. maan lainsäädännön alaisia.

Suomalaisen työeläkekertymänsä nykytilannetta voi kuka tahansa halutessaan tiedustella ilmaiseksi eläketiedustelulomakkeella.

Vuonna 1997 perustettiin Ulkosuomalaisparlamentti välittämään ulkosuomalaisten näkemyksiä ja tarpeita Suomen valtiovallalle.

Ulkosuomalaisyhteisöllä on näin ollen aikaisempaa paremmat mahdollisuudet tulla kuulluksi ja saada mielipiteensä huomioiduksi Suomessa.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti, sen puhemiehistö ja sihteeristö ja muut ulkosuomalaisten etuja valvovat tahot jatkavat ulkomailla työskentelevien suomalaisten sosiaali- ja eläke-etuuksien edunvalvontaa puuttuen mahdollisiin epäkohtiin ja pyrkimällä ennaltaehkäisemään niiden syntymistä ja kiirehtivät sosiaaliturvasopimuksen aikaansaamista niissä maissa, joissa sitä ei vielä ole.

8. Pysyvän ulkosuomalaisasiamiehen viran perustaminen /Ulkosuomalaiskysymyksiin erikoistuneen lakimiehen palkkaaminen

Suomen asianajajaliitolla on neuvontapäivystystä oikeudellisissa asioissa. Asianajaja neuvoo, onko tarpeen hakea oikeudellista asiantuntija-apua tai ohjaa oikean viranomaisen tai asiaan perehtyneen asianajajan puoleen. Eri ammattijärjestöillä on palveluksessaan juristeja, jotka neuvovat myös työelämän kansainvälisoikeudellisissa kysymyksissä. EU-juristit auttavat kaikissa unioniin liittyvissä juridisissa kysymyksissä, kuten muissa jäsenmaissa työskentelyyn, sosiaaliturvaan jne.

Lausunnossa, jonka oikeusministeriö laati Etnisten suhteiden neuvottelukunnan pyynnöstä ehdotukseen hallituksen ulkosuomalaispoliittiseksi ohjelmaksi, todetaan oikeudellisista kysymyksistä ja lainsäädäntötyöstä seuraavaa: ”Yksilöillä on oltava mahdollisuus saada selville Suomessa voimassa olevat oikeutensa ja velvollisuutensa. Tämä koskee myös ulkosuomalaisia. Lailla Suomen säädöskokoelmasta (188/2000) on pyritty parantamaan säädösinformaation saatavuutta ja yksilön mahdollisuuksia saada tietoa oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Paitsi painettuina vihkoina, pidetään säädöskokoelmaa myös tietoverkossa maksutta yleisön saatavilla (http://finlex.om.fi).”

Ulkosuomalaisparlamentin vuoden 1998 päätöslauselmassa nro 27 esitettiin, että Suomi-Seura vastaisi läntisistä teollisuusmaista palaavien muuttoneuvonnasta esimerkiksi paluumuuttaja-asiamiehen toiminimellä. Paluumuuttoasiat kuuluvat työministeriön toimivaltaan ja ao. ministeriön kanta em. ehdotukseen oli seuraava: ”Jos esitys tarkoittaa sitä, että Suomi-Seura kehittää ja laajentaa toimintaansa, esityksen suhteen ei ole huomautettavaa. Jos se tarkoittaa, että esim. työministeriön tulisi määrätä tai valtuuttaa Suomi-Seura yksinoikeudella harjoittamaan tällaista toimintaa, niin se ei ole mahdollista eikä siihen ole lainsäädännöllisiä edellytyksiäkään. Ministeriö pitää sen sijaan tärkeänä, että Suomi-Seura kehittää ja laajentaa neuvontapalveluaan toimien yhteistyössä eri viranomaisten kanssa”.

Suomi-Seuran neuvontayksikkö on perustettu vuonna 1995 opastamaan ulkomaille muuttavia, siellä asuvia ja Suomeen paluuta suunnittelevia henkilöitä. Neuvontaa annetaan kaikenlaisen yleisen opastuksen lisäksi erityisesti verotukseen, sosiaaliturvaan ja oikeudellisiin kysymyksiin liittyvissä asioissa. Ne tapaukset, joiden selvittämiseen lakimiehen apu on tarpeen, ohjataan eteenpäin Suomi-Seuran neuvontayksikön yhteistyöjuristeille.

Vuodesta 1995 seuran jäsenillä on ollut mahdollisuus noin 30 minuutin maksuttomaan juristikonsultaatioon. Palvelua on täydennetty 1999 solmimalla yhteistyösopimus toisen, sosiaaliturva-oikeuteen erikoistuneen juristin kanssa.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa kaikkia viranomaistahoja tutkimaan mahdollisuudet ulkosuomalaisasiamiehen viran perustamiseksi sekä huomioimaan ulkosuomalaisia koskevassa tiedotuksessaan Suomi-Seuran neuvontapalvelun ja toimittamaan ulkosuomalaisia koskevan aineiston Seuralle. Näin turvataan Seuran yhteistyöjuristien mahdollisuudet avustaa ulkosuomalaisia oikeus- ja sosiaaliturva-asioissa. Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa myös Suomi-Seuran neuvontapalvelua panostamaan tiedotustoimintaan mm. kunniakonsuleiden, edustustojen ja paikallisten ulkosuomalaisorganisaatioiden kautta.

9. Sosiaali- ja terveydenhoitoalan työ- ja harjoittelumahdollisuuksien tukeminen

Yksi EU:n keskeisimmistä tavoitteista on parantaa kansalaistensa liikkuvuutta sisämarkkina-alueella. Suomen liityttyä Euroopan unioniin ovat suomalaisten oppilaitosten mahdollisuudet tarjota opiskelijoilleen työharjoittelupaikkoja muissa EU-maissa lisääntyneet huomattavasti.

Suomessa CIMO suunnittelee ja kehittää kansainvälistä harjoittelua valtakunnallisella tasolla ja toimii tiiviissä yhteistyössä työvoima- ja elinkeinokeskusten sekä työ-voimatoimistojen kanssa: nämä huolehtivat laajaa kenttäorganisaatiota ja paikallisia työnantajakontakteja vaativista harjoittelijavaihdon tehtävistä. Muita keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat työnantajajärjestöt, yritykset ja oppilaitokset sekä niiden ura- ja rekrytointipalvelut, opiskelijajärjestöt ja harjoittelusta vastaavat organisaatiot ulkomailla. Kansainvälinen harjoittelu perustuu vastavuoroisuuteen. Vuosittain CIMO:n ohjelmien kautta lähtee ulkomaille 700 – 900 suomalaista harjoittelijaa ja Suomeen saapuu ulkomailta 1 200 – 1 500 harjoittelijaa.

Kansainvälinen harjoittelu tarjoaa mahdollisuuksia määräaikaiseen työskentelyyn Euroopassa ja kauempanakin. Harjoittelu tarkoittaa työskentelyä omalla alalla ja omaa koulutusta vastaavissa tehtävissä ja sen päämääränä on tukea opintoja sekä kasvattaa jo olemassa olevaa ammattitaitoa.

Harjoittelu voi vaihdella muutaman kuukauden mittaisesta kesätyöstä aina puolitoista vuotta kestävään työskentelyjaksoon ulkomailla. CIMO tiedottaa suomalaisille vastavalmistuneille ja opiskelijoille harjoittelumahdollisuuksista kansainvälisissä organisaatioissa.

Erityisesti suomalaisten terveydenhoitoalan työntekijöiden rekrytoinnista esim. ulkosuomalaisiin lepokoteihin todetaan vasta valmistuneessa ulkosuomalaispoliittisessa ohjelmassa seuraavaa: Joskin asuinmaalla ja sen yhteiskunnalla lähtökohtaisesti on vastuu myös maassa asuvien ulkosuomalaisvanhusten huollosta ja erilaiset yhteisön toimivat vanhusten hyväksi, niin vanhusten huollon asianmukainen järjestäminen edellyttäisi myös Suomen valtion tukea suomen- tai ruotsinkieliseen hoidon järjestämiseksi. Ohjelmassa esitetäänkin selvitettäväksi tarpeet ja mahdollisuudet tukea ulkosuomalaisvanhusten huollon järjestämistä heidän asuinmaissaan siten, että he voisivat saada suomen- tai ruotsinkielistä hoitoa. Edelleen selvitettäväksi esitetään mahdollisuudet järjestää alaa Suomessa opiskeleville mahdollisuus harjoitteluun ulkosuomalaisvanhusten lepokodeissa ja muissa hoitolaitoksissa.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti esittää, että nykyistä ponnekkaammin puolin ja toisin tiedotettaisiin eri alojen työntekijöille ja opiskelijoille työ- ja harjoittelumahdollisuuksista erityisesti ulkosuomalaisjärjestöissä ja ulkosuomalaisten hoitolaitoksissa ja että koulutuslaitokset pyrkisivät solmimaan pitempiaikaisia harjoittelusopimuksia ulkosuomalaisten hoitolaitosten ja järjestöjen kanssa.

10. Tukihenkilötoiminnan kehittäminen

Ulkosuomalaistoiminnan muodot eri maissa riippuvat paljolti ulkosuomalaisten maa- ja/tai kaupunkikohtaisesta lukumäärästä, toimintaan osallistuvien ja sitä tarjoavien tahojen määrästä ja myös ulkosuomalaisyhteisön heterogeenisuusasteesta.
Aktiivisesti toimivien ulkosuomalaisyhteisöjen parissa on jo nykyisin neuvontaa tai opastusta, tosin se usein tapahtuu muun harrastustoiminnan lomassa epävirallisena tiedonvälityksenä.

Suomen asioista tiedottamisesta ulkomailla vastaavat Suomen ulkomaanedustustot. Konsulipalvelulain mukaan ulkoasiainministeriö ja edustustot antavat mahdollisuuksien mukaan yleistä neuvontaa edustuston toimipiirin erityisolosuhteista sekä asioissa, jotka liittyvät etuja ja oikeuksia koskevien asioiden hoitamiseen vieraan valtion viranomaisessa. Tähän neuvontaan ovat oikeutettuja suomalaiset yhteisöt ja henkilöt, jotka ovat Suomen kansalaisia (taikka sellaiset Suomessa pysyvästi asuvat ulkomaalaiset, joilla on pysyvä oleskelu- ja/tai työlupa Suomessa). Niiden ulkosuomalaisyhteisöjen, jotka toivovat paikallisia ulkosuomalaisneuvojia, kannattaa ensisijaisesti selvittää tällaisen toiminnan käynnistämismahdollisuudet ao. maan Suomen edustuston kanssa.

Suomi-Seuran ja ulkosuomalaisjärjestöjen vuonna 1996 käynnistämästä tukihenkilöverkostosta on muodostunut tehokas neuvonta- ja tukiverkosto erityisesti uusmuuttajille. Koulutettuja keskustukihenkilöitä on 20 maassa, uusi koulutusjakso alkaa kesällä 2001.

Tukihenkilötoimintaan osallistuvat ulkosuomalaiset tekevät vapaaehtoistyötä ja he ovat oma-aloitteisesti hakeutuneet ao. tehtävään. Tukihenkilöt neuvovat erityisesti uusia maahanmuuttajia jokapäiväiseen elämään liittyvissä kysymyksissä ja ongelmatilanteissa.
Tukihenkilötoiminnan lisäksi eri maissa on psykologisia palveluja tarjoavia ulkosuomalaisia ammatinharjoittajia. Kartoitus siitä, miten heidän palvelunsa saataisiin apua tarvitsevien suomalaisia uusmuuttajaperheiden ulottuville, on realistisinta toteuttaa esim. ulkosuomalaisparlamentin alueita edustavien puhemiesten toimesta.

Suomesta Australiaan muuttavien määrä on vähentynyt huomattavasti sen jälkeen kun Australia tiukensi maahanmuuttokriteereitään. Ehkä juuri tästä syystä Australiasta ei ole toistaiseksi löytynyt riittävää tarvetta tämän erityisesti uusmuuttajille suunnatun tukihenkilötoiminnan käynnistämiseksi.

Kun australiansuomalaiset ovat ensin kartoittaneet omiin oloihinsa ja tarpeisiinsa sopivan (tukihenkilö/naapuriapu/ystäväverkosto-) toimintamallin, osallistuvat ulkosuomalaisparlamentti, Kirkon ulkosuomalaistyön toimisto ja muut suomalaiset taustatahot mahdollisuuksiensa mukaan toiminnan kehittämiseen.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti kannustaa eri maiden ulkosuomalaisyhteisöjä oma-aloitteiseen tukihenkilö- ja ammattitasoisen neuvontatoiminnan kehittämiseen ja kehottaa yhteisöjä selvittämään yhteistyömahdollisuuksia paikallisten tahojen kanssa – parlamentin sihteeristön taustatuella.

11. Asuntoloiden perustaminen hätä- tai tilapäismajoitusta tarvitseville

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma nro 33 (1998) esitti, että sihteeristö selvittää yhdessä Suomen Merimieskirkon ja muiden kyseeseen tulevien ulkosuomalaisjärjestöjen kanssa, onko asuntola/hätämajoitustoimintaa mahdollista laajentaa ja missä muodossa sitä tulisi tehdä.

Päätöslauselman nro 33 (1998) taustaselvityksessä todettiin mm. seuraavaa: ”Euroopan Unionin jäsenmaissa sosiaaliturva on ns. asuinmaasidonnaista. Maasta muuttava henkilö poistuu lähtömaansa asumisperusteisen sosiaaliturvan piiristä Suomen kansalaisuus sinänsä ei oikeuta suomalaiseen sosiaaliturvaan. Suomen liityttyä EU:n jäseneksi sosiaali- ja terveysministeriön linjaus on, että EU:n alueella asuvat suomalaiset ovat maakohtaisesti muotoutuvan sosiaali- ja terveysturvan piirissä, josta maidemme välisissä sopimuksissa on päätetty, eikä ole syytä ryhtyä täydentämään näitä palveluja Suomesta. Merimieskirkot Euroopan suurkaupungeissa tarjoavat jo nykyisin mm. hätämajoitusta apua tarvitseville. Hätäapua tarvitsevien joukossa on opiskelijoita, turisteja, työnhakijoita, au paireja jne.”

Esimerkki aloitteen näkemyksen mukaisesta ja jo onnistuneesti toimintaan saatetusta yhteistyöprojektista mainittakoon ns. Lübeckin rekkakuski-projekti. Projektin tuloksena pystytään järjestämään tilapäismajoitusta suomalaisille rekkakuskeille ja heidän perheilleen.

Huomionarvoista em. hankkeessa on, että aloite projektin käynnistämiseksi, sen suunnittelu, kehitys on tapahtunut Saksan aktiivisten ulkosuomalaisyhteisöjen toimesta ja projektin käytännön toteutus yhteistyössä saksalaisten tahojen kanssa.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti esittää, että sihteeristö ja ulkosuomalaistyötä tekevät järjestöt kartoittaisivat mitä mahdollisuuksia on eri puolilla maailmaa kehittää olemassa olevia ja perustaa uusia asuntoloita hätä- ja tilapäismajoitusta tarvitseville.

12. Suomen valtion ja kuljetusalan tahojen tuki suomalaisille rekka-auton kuljettajille ja heidän perheilleen Lyypekissä

Lyypekissä yöpyy pääosin viikonloppuisin satoja rekkakuskeja. Syynä on tavaraliikenteen keskittyminen kaupunkiin ja raskaan liikenteen viikonlopun ajokielto Saksassa. Lyypekkiin on asettunut asumaan myös kuljettajien perheitä.

Lyypekin suomalainen seurakunta on vuosia järjestänyt vapaaehtoispalveluja rekkakuskeille ja heidän perheilleen. Vapaaehtoistyön resurssit ovat kuitenkin rajalliset eivätkä riitä seurakunta- ja sosiaalipalvelujen luomiseen sadoille rahtareille.
Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen (SKTK) johtokunta tiedosti tilanteen ja perusti työryhmän valmistelemaan toimenpiteitä asian hoitamiseksi. SKTK:n pyynnöstä Suomen kirkko otti asian esille Suomen kirkon ja EKD:n välisessä tapaamisessa loppuvuodesta 1999. Molemmat osapuolet totesivat kyseessä olevan kirkkojen yhteinen asia, joka kuuluu kirkkojen välisen sopimuksen piiriin.

SKTK:n asettama rekkatyöryhmä tutki Pohjois-Elben maakirkon alueelle sijoittuvan Lyypekin kirkolliset rakenteet. Maakirkon merimieslähetystyön suorassa alaisuudessa toimii Merimieskoti ”Seemannsheim” (SH), joka on itsenäinen, vakavarainen yhdistys ja sijainniltaan erinomaisten liikenneyhteyksien varrella Lyypekin keskustan tuntumassa. Hyväkuntoisessa rakennuksessa on n. 40 majoituspaikkaa, oleskeluhuoneita, itsepalvelukeittiö, wc:t, suihkut, kirjasto, pesutupa, ruokailuhuone, upea iso sisäpiha, näköetäisyydellä vartioitu parkkeerausmahdollisuus n. 50:lle täyspitkälle rekalle. Merenkulun rakennemuutoksesta johtuen SH on vajaakäytössä, edullisista majoitushinnoista huolimatta (esim. huoneen kk-vuokra n. FIM 1200).
SH:n johto oli valmis yhteistyöhön palvelujen järjestämiseksi ja suostuvaisia myös siihen, että taloon sijoitettaisiin suomalainen sosiaalikuraattori, jolle talo tarjoaa asumismahdollisuuden.

Tilanne lokakuussa 2000: SH:ssa aloittaa saksansuomalainen työntekijä 15.11.2000, projekti saa taloudellista tukea Suomen kirkolta (saksalaisten tahojen lisäksi), sauna pyritään rakentamaan lahjoitusvaroin (keräyksen suojelijana Lyypekin kunniakonsuli) lähikuukausina ja asuntolaan tulee oleskelutila, jossa on suomalaisia lehtiä ja internetyhteys.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti esittää, että puhemiehistö neuvottelee Suomen valtion ja kuljetusalan järjestöjen ja yritysten kanssa mahdollisuuksista tukea suomalaisten rekka-auton kuljettajien ja heidän perheidensä parissa tehtävää sosiaalista ja diakonista työtä yhteistyössä paikallisten suomalaisyhteisöjen kanssa.

13. Kansainvälisten avioliittojen kariutumista ehkäisevän työn kehittäminen

Kirkon ulkosuomalaistyöltä ulkosuomalaisparlamentin pyytämässä lausunnossa todetaan seuraavaa: Seka-avioliittojen kariutumisriski on suurempi kuin muiden avioliittojen. Erityisen raskas tilanne on silloin, kun toinen puolisoista on avioliiton myötä joutunut pois kotimaastaan, irralleen yhteyksistään ja kielestään, ja mahdollisesti myös työnsaanti on vaikeutunut. Kun kulttuurien ja uskontojen erot merkitsevät myös perhekäsityksen erilaisuutta kummankin taustassa ja ympäröivässä yhteiskunnassa, merkitsee se lisästressiä avioliiton ja perheen kannalta.

Suurimmaksi vaikeudet muodostuvat silloin, kun jo ollaan jouduttu avioerotilanteeseen.
Suomen lain mukaan jokaisella perheellä on silloin oikeus perheasiain sovitteluun, mikä tarkoittaa ulkopuoliseen – jokaisessa kunnassa tarjolla olevan – sovittelijan tuomaa tukea tilanteen selvittämiseksi, ja avioeron toteutuessa toimimista neutraalina puheenjohtajana vaikeissa päätöksentekotilanteissa. Silloin sovittelija pitää erityisesti silmällä, että syntyvät päätökset ovat lasten kannalta parhaita mahdollisia.

Kun suomalainen elää avioliitossa ulkomaalaisen kanssa ja asuu ulkomailla, olisi voitava luoda mahdollisuuksia samankaltaiseen sovittelija-avun saamiseen. Sovittelija-avun saaminen voi myös ehkäistä avioeron toteutumiseen.

Kirkon ulkosuomalaistyön mahdollisuudet tässä rajoittunevat sopivien avun lähteiden etsimiseen ja mahdollisesti tulkkiavun järjestämiseen tarvittaessa.

Kirkon ulkosuomalaistyö haluaa myös kiinnittää huomiota toiminta- ja työmuotoihin, joilla saattaa olla ennaltaehkäisevää merkitystä perhe-elämän vaikeuksien voittamisessa. Näitä työmuotoja ovat perheille ja aviopareille tarkoitetut säännöllisemmät tapaamiset, aviopariryhmät, perheleirit ja kurssit, yleensäkin keskustelumahdollisuudet muiden seka-avioliitoissa elävien perheiden kanssa.

Vielä tärkeämpää kuin tutkimustieto ongelmista, ovat kokemukset arkielämän vaikeuksista ja ristiriidoista selviämisestä, joita ulkosuomalaiset, seka-avioliitossa elävät voivat antaa toisilleen.
Ennaltaehkäisevää työtä ao. asiassa tekee toistaiseksi vapaaehtoisvoimin toteutettu tukihenkilöverkosto (Saksassa ns. Naapuriapu); helposti saavutettavana se on tuonut apua moniin ulkomailla asumiseen alkuajan käytännön pulmiin, ennaltaehkäisten näin stressitilanteiden syntymistä perhe-elämässä.

Suomesta käsin järjestettävät käytännön toimet ulkosuomalaisten yksinhuoltajien tukemiseksi voivat olla ensisijaisesti vain ei-aineellisia.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti toivoo, että ulkosuomalaisten hyväksi työskentelevät tahot Suomessa ja ulkomailla kiinnittäisivät huomiota kansainvälisten avioliittojen erityisvaikeuksiin ja kehittäisivät niiden kariutumista ehkäiseviä työmuotoja sekä tukitoimia ulkosuomalaisille yksinhuoltajille.

14. Paluumuuttajille tarkoitetun palvelukeskuksen perustaminen Suomeen

Suomen työministeriö on koordinoinut viranomaisten paluumuuttotiedotusta julkaisemalla Suomeen muuttajan opasta, johon tiedot on kerätty eri viranomaisilta. Ministeriö ylläpitää myös paluumuuttoneuvontaa varten tietopalvelupistettä (Finnjobb) Suomen Tukholman suurlähetystössä. Samoin Suomen pääkonsulinvirastossa Pietarissa ja suurlähetystössä Tallinnassa on ollut työministeriön edustaja paluumuuttokysymyksiä varten. Lisäksi paluumuuttajia neuvovat mm. Suomen Paluumuuttajat, Pohjanmaan Paluumuuttajat ja Suomi-Seura. Suomi-Seuran neuvontapalvelu vastaa päivittäin paluumuuttokyselyihin.
Ulkosuomalaispoliittisessa ohjelmassa esitetään, että ”viranomaisten yhteistyötä Suomi-Seura ry:n kanssa paluumuuttajia koskevassa tiedotuksessa ja neuvonnassa ja sitä koskevan aineiston tuottamisessa ja jakelussa lisätään ja tehostetaan. Suomi-Seura ry:lle annetaan tukea neuvontapalvelun taloudellisten toimintaedellytysten turvaamiseksi.”
Suomen Paluumuuttajat ry on perustettu vuonna 1996, vuodesta 1998 yhdistyksellä on ollut toimipiste Riihimäellä. Yksi yhdistyksen tavoitteista on perustaa palvelukeskus paluumuuttajille. Riihimäen kaupunki suhtautuu paluumuuttajiin erittäin myönteisesti ja on tarjonnut tilat yhdistyksen toimipisteen käyttöön veloituksetta. Lisäksi kaupunki on alustavasti tarjoutunut lahjoittamaan tontin, mikäli paluumuuttajien palvelukeskus päätettäisiin perustaa Riihimäelle.

Aloitteen tarkemmasta sisällöstä käy ilmi, että perustettavaksi ehdotettu paluumuuttajien palvelukeskus palvelisi ensisijaisesti vanhempaa väestöä. Asianmukaista olisi delegoida aloitteen vaatimat toimenpiteet Suomen Meri-mieskirkon alullepanemalle ”Seniorimme maailmalla” -työryhmälle. Työryhmään kuuluu Suomen Merimieskirkon, Kirkon ulkosuomalaistyön, Helsingin Diakonissalaitoksen ja – Diakoniaopiston, Sosiaali- ja terveysministeriön, Vanhustyön keskusliiton, Siirtolaisuusinstituutin, Suomi-Seuran ja Ulkosuomalaisparlamentin edustajia. (USP:n sihteeristö voi ehdottaa Suomen Paluumuuttajat ry:n kutsumista mukaan työryhmään.) Työryhmä järjesti 3.11.2000 Helsingissä ”Suomalaiset seniorit maailmalla” –seminaarin.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti esittää, että Suomen Merimieskirkon alullepanema ”Seniorimme maailmalla” työryhmä selvittäisi paluumuuttajille tarkoitetun palvelukeskuksen tarpeen ja toteuttamismahdollisuudet, ja että työryhmä ryhtyisi neuvottelemaan ao. viranomaisten kanssa tarvittavista toimenpiteistä palvelukeskuksen perustamiseksi.

OPINTO- JA KOULUTUSASIOITA KOSKEVAT PÄÄTÖSLAUSELMAT:

15. Suomi-koulujen rahoitus

Suomi-kouluja on tällä hetkellä noin 150 35 maassa. Kouluissa opiskellaan suomen kieltä ja kulttuuria. Oppilaat koostuvat ensisijaisesti ulkosuomalaislapsista, joitten ainakin toinen vanhemmista on suomalainen.

Opetus Suomi-koulussa tapahtuu yleensä viikonloppuisin muutamia tunteja kerrallaan muun koulutyön lisäksi. Opetus siellä ei noudata suomalaisia opetussuunnitelmia ja ei siten vastaa suomalaisen peruskoulun suorittamista. Kouluissa on tällä hetkellä oppilaita yhteensä noin 3 300. Koulujen ja oppilaitten määrä kasvaa vuosittain. Opettajat Suomi-kouluissa työskentelevät ns. vapaaehtoisina, eivätkä he saa palkkaa, mutta saavat usein kulu- ja tuntikorvauksia tekemästään työstä. Opettajana voi toimia joko opettajan koulutuksen saanut henkilö, mutta myös henkilö, jolla ei ole mitään pedagogista koulutusta. Suomi-koulujen opettajista opettajan pätevyyden saaneita on noin 20%, lastentarhanopettajia noin 10%, korkeakoulututkinnon suorittaneita ilman opettajankoulutusta noin 30%, opistotasoisen tutkinnon suorittaneita noin 25% ja ylioppilaita ja opiskelijoita noin 15%. Opetusryhmät ovat yleensä pieniä alle 20 oppilaan ryhmiä.

Koulujen toimintatavat eroavat toisistaan suuresti ryhmien ikärakenteen ja suomen kielitaidon vuoksi. Joissain kouluissa oppilaat seuraavat suomalaisen peruskoulun opetussuunnitelmaa Kansanvalistusseuran Kotiperuskoulun avulla. Joistain kouluista tulee vuosittain Suomeen oppilaita suomalaiseen kielikokeeseen, jotka ovat valtakunnallisia ja joiden ylin taso järjestetään yliopistoissa, kun taas toisten ryhmien tavoitteet rajoittuvat pelkästään luku- ja kirjoitustaidon oppimiseen.
Opetusta rahoitetaan lukukausimaksuilla ja vanhempien järjestämillä keräyksillä sekä opetushallituksen avustuksella. Opetushallitus myöntää vuosittain määrärahaa Suomi-kouluille haettavaksi yhteensä 2 miljoonaa markkaa suomen kielen opetusta varten. Sitä voidaan myöntää opettajien palkkakustannuksia varten (n.2/3 palkoista) sekä oppimateriaalin hankintaan ja opetustilojen vuokramenoihin. Muihin menoihin avustusta voidaan myöntää vain poikkeustapauksissa. Avustusta myönnetään vähintään 6 oppilaan muodostaman ryhmän opetukseen. Iältään oppilaiden tulee olla 3 – 18 -vuotiaita. Opetuksen on oltava säännöllistä. Avustusta voivat koulut hakea joko lukuvuodeksi kerrallaan taikka koko kalenterivuodeksi.

Tuen kokonaismäärä on viime vuosina pysynyt samana, mutta koulujen määrä on kasvanut. Tämä johtuu suomalaislasten määrän kasvusta Suomi-kouluissa perheiden ulkomaantyökomennusten vuoksi. Suomi-koulujen merkitys on huomattava paluumuuttavien lasten luku- ja kirjoitustaidon ylläpitämisessä. Panostamalla Suomi-kouluihin voidaan varoja säästää tulevina vuosina, kun lapset palaavat takaisin Suomeen.
Suomi-Seura tukee Suomi-kouluja vuotuisilla apurahoilla sekä kirjalahjoituksilla. Apurahoja koulut voivat hakea kaksi kertaa vuodessa. Apurahat ovat pieniä ja ne tulee kohdentaa tiettyjen esim. opetuslaitteistojen, materiaalihankintojen tai esimerkiksi tapahtumien järjestämisen rahoitukseen. Aloittavalle koululle Suomi-Seura myöntää apurahaa 3 000 markkaa erilaisten perustamiseen liittyvien kustannusten kattamiseen.
Sekä Opetushallituksen että Suomi-Seuran myöntämät avustukset ovat tarkoitettu kaikille Suomi-kouluille, jotka täyttävät niille asetetut vaatimukset.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa opetushallitusta tutkimaan mahdollisuutta lisätä avustusmäärää, jotta mahdollisimman monille ulkomailla joko väliaikaisesti tai pysyvästi asuville suomalaisten lapsille taataan suomen kielen opetus Suomi-kouluissa.

16. Opettajakoulutuksen kehittäminen

Suomi-koulujen opettajia on tällä hetkellä yli 400 ja määrä lisääntyy kaiken aikaa. Ulkomaille muuttavien perheitten kokonaismäärän lisääntyessä tarve perustaa suomenkielisiä kouluja kasvaa. Suomi-kouluissa oppilaitten ikä vaihtelee 3 – 18 välillä, joka asettaa opettajalle erityisiä vaatimuksia ja taitoja.

Suomi-koulujen opettajien koulutusmahdollisuudet ovat vähäisiä. Suomi-Seura on järjestänyt joka neljäs vuosi opettajille neuvottelupäivät (= Suomi-koulujen maailmankonferenssi) Suomessa. Opetusministeriö on maksanut pääosan järjestelykuluista ja lisäksi opettajille on maksettu matka-avustusta. Suomi-Seura on hoitanut osan kustannuksista ja kaikki käytännön järjestelyt ja suunnitellut ohjelman. Edellisessä maailmankonferenssissa oli osallistujia lähes 90. Opetusministeriö siirsi avustusten jaon opetushallitukselle vuoden 1999 alusta ja vuoden 2000 kesällä opetushallitus järjesti ensimmäisen täydennyskoulutustilaisuuden Suomi-koulujen opettajille. Seuraavan seminaarin opetushallitus järjestää kesällä 2001.

Seminaari on tarkoitus järjestää kaksiosaisena, jolloin ensimmäinen koulutus tapahtuu kesällä 2001 ja toinen kesällä 2002. Koulutusten välillä opettajat suorittavat etätehtäviä. Opetushallituksesta on lisäksi osallistuttu tarkkailijana ulkomailla järjestettäville alueellisille Suomi-koulujen opettajien kehittämis- ja koulutuspäiville.

Euroopan Unionin nimeämänä Kieltenopintojen vuonna 2001, joka on Euroopan Unionin ja Euroopan neuvoston yhteinen hanke, tarjotaan avustusta erilaisiin kielen opettamisen koulutuksiin. Tällaista tukea tulisi tarkastella mahdollisena osana Suomi-koulujen opettajien koulutusta.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti pyytää opetushallitusta jatkamaan Suomi-koulujen opettajien täydennys-koulutusten järjestämistä ja tiedottamaan erilaisista muista opettajien koulutusmahdollisuuksista sekä myös niiden rahoitusmahdollisuuksista; lisäksi opetushallitusta pyydetään selvittämään mahdollisuuksia saada kouluille tai niiden projekteihin EU-rahoitusta ja tiedottamaan niistä Suomi-kouluille. Tämän lisäksi ulkosuomalaisparlamentti pyytää opetusministeriötä jatkamaan alueellisten koulutustilaisuuksien taloudellista tukemista ja asiantuntija-avun lähettämistä.

17. Oppilasvaihto – Inkerinsuomalaiset

Suomalaisissa oppilaitoksissa eivät voi opiskella sellaiset oppilaat, joilla ei ole oleskelulupaa Suomessa. Turistiviisumi ei oikeuta opiskelemaan Suomessa.
Inkerinsuomalaisilla on tällä hetkellä noin 20 000 henkilön jono oleskeluviisumin saamiseksi Suomeen. Varsinkin Helsingin alueella tilanne on vaikea. Esteenä ovat myös asunnonsaantivaikeudet koko pääkaupunkiseudulla. Tilanne on jonkin verran helpompi muualla Suomessa. Pitkien odotusaikojen vuoksi motivaatio kielen opiskeluun heikkenee. Koululaiset ja opiskelijat ohittavat opiskeluiän ja turhautuvat.

Inkerinsuomalaisille on järjestetty omassa maassaan suomen kielen opetusta eri järjestöjen avulla. Ensimmäinen koulutus järjestettiin Viron alueella Tallinnassa. Nyttemmin opetusta on järjestetty esimerkiksi Venäjällä Hatsinan Inkeriläisalueella. Opetusryhmät ovat olleet noin parinkymmenen oppilaan ryhmiä.

Opetusta pyritään laajentamaan ja lisäämään muuttuvien tilanteitten ja tarpeitten mukaan. Olisi tärkeää, että lapset ja nuoret oppisivat puhumaan ja kirjoittamaan toisen vanhempansa, isovanhempiensa taikka Suomessa olevien sukulaistensa kieltä. Etua heillä on myös suomen kielen osaamisesta siinäkin mielessä, että se on yksi EU-kielistä ja sitä kielitaitoa he voivat myöhemmin mahdollisesti käyttää hyödykseen opiskelussaan tai myöhemmin työtä hakiessaan.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti esittää, että Suomen viranomaiset yhdessä inkeriläisliittojen kanssa selvittäisivät inkerinsuomalaisten yläaste- ja lukioikäisten lasten mahdollisuuksia käydä määräaikaisesti koulua Suomessa esimerkiksi erilaisten vaihto-ohjelmien avulla ja lisäisivät ja laajentaisivat suomen kielen opetusta heidän omassa maassaan ja tukisivat hankkeita määrärahoin.

18. Aikuisopetus

Toisen maailmansodan jälkeinen muuttoliike Suomesta ulkomaille on osittain kääntynyt paluumuutoksi ja siitä syystä useita vuosia ulkomailla asuneille on tärkeää palauttaa äidinkielensä ulkomailla hankitun kielitaidon lisäksi. Suomen kielen taidon ylläpitäminen ja mahdollinen mieleen palauttaminen on tarpeen viimeistään paluumuuttotilanteessa. Suomen kielitaidon palauttaminen voi olla ainoa mahdollisuus päästä mukaan Suomen työmarkkinoille. Toisaalta oman identiteettinsä löytäminen ja sen säilyttäminen perustuu paljolti äidinkielen osaamiseen. Ulkosuomalaisille nuorille suomen kielen vaaliminen on myös tärkeää silloin, kun he ulkomailla haluavat jatkaa opintojaan. Samoin esimerkiksi kaksoiskansalaisten olisi voitava oppia ja kehittää suomen kielen taitojaan voidakseen ymmärtää paremmin oman kulttuurinsa ominaispiirteitä ja tapoja.

Ulkosuomalaisjärjestöt eri puolilla maailmaa tarjoavat suomen kielen opetusta aikuisille. Koulutuksen järjestäminen vähäisin varoin on kuitenkin vaikeaa. Opetushallitus avustaa lasten koulutusta ja lasten tulee olla silloin iältään 3 – 18 -vuotiaita. Myös Suomessa valtionapua saavat pääsääntöisesti oppivelvollisuusiässä olevat lapset.

Erilaisia avustuksia kielen opiskeluun tarjoavat erilaiset kieliohjelmat, jotka on tarkoitettu aikuisopiskeluun. Erilaisten kieliohjelmien piiriin pääsemiseen tarvitaan tietoa ja yhteyksiä. Esimerkiksi erilaiset EU-rahoitteiset kieliohjelmat tarjoavat mahdollisuuksia kielen harjoittamiseen.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti esittää, että opetusviranomaiset selvittäisivät niitä kanavia, joiden avulla ulkosuomalaiset aikuiset voivat harjaannuttaa suomen kielen taitojaan ja miten valtio voi tukea koulutusta.

19. Oppimateriaalit

Ulkosuomalaislasten kotiperuskoulu on perustettu Kansanvalistusseuran etäopiston yhteyteen vuonna 1975. Kotiperuskoulu tarjoaa ulkomailla asuville lapsille mahdollisuuden seurata Suomen peruskoulun keskeisiä sisältöjä eri puolilta maailmaa. Oppilaita kotiperuskoulussa oli viime vuonna yhteensä 302, jotka olivat 56 maasta.

Kansanvalistusseuran oppimateriaali pidetään jatkuvasti ajan tasalla ja uusimmat oppikirjat ovat opiskelussa käytössä.

Oppilaista 90 % käy lisäksi paikallista, yleensä kansainvälistä koulua, mutta kehitysmaissa ja muuten harvaan asutuilla alueilla asuville lapsille Kotiperuskoulu on usein ainoa koulu. Oppilaista noin puolet on ensi- ja toisluokkalaisia, mutta myös peruskoulun ylimpien luokkien oppilaita on mukana.

Oppiaineina ovat kaikki suomalaisen peruskoulun oppiaineet. Tärkein oppiaine on kuitenkin äidinkieli. Kotiperuskoulussa voi suorittaa tenttimällä yhdeksännen luokan ja saada päästötodistuksen. Internetiä hyödynnetään myös Kotiperuskoulun opetuksessa. Yläasteen äidinkielen kurssit voi suorittaa internetin avulla, jolloin yhteydet opettajaan hoidetaan sähköpostin välityksellä. Kotiperuskoulu on maksullista, mutta sitä tuetaan valtion avustuksin.

Opetusministeriö suosittaa, että väliaikaisesti ulkomaille lähtevän lapsen kotikunta antaisi oppilaalle oppikirjat lähtiessä mukaan. Toisaalta oppikirjahankintoihin on opetusministeriö myöntänyt avustusta tietyin ehdoin.

Jyväskylässä kehitetty Kauko – suomalainen nettipulpetti -opetus mahdollistaa äidinkielen opiskelun videoneuvotteluna ja Internet-yhteyden avulla. Opetus tapahtuu kerran viikossa tunnin pituisen reaaliaikaisen video-opetuksen ja verkkoympäristössä tapahtuvan ohjauksen sekä tehtävien avulla. Nettipulpetti-opetusta kehitellään ja sen yhdistämistä muuhun Internetin kautta tapahtuvaan etäopiskeluun suunnitellaan.

Opetushallituksen koordinoima Etäopetusprojekti mahdollistaa lukion ja ylioppilastutkinnon suorittamisen Internetin avulla. Opetushallituksen, Yleisradion ja TV1:n yhdessä suunnittelema opetus on suunniteltu kaikille peruskoulun tai vastaavat tiedot suorittaneille, joilla ei ole mahdollisuutta lähiopetukseen. Opiskelussa käytetään oppikirjojen lisäksi apuna muun muassa televisiota, radiota ja Internetiä. Etälukion suorittaminen on ilmaista, mutta eri oppilaitosten tarjoamat yksittäiskurssit ovat maksullisia. Opiskelija joutuu maksamaan itse myös kirjansa. Etäopetusprojekti saa rahoitusta Euroopan sosiaalirahastolta. Projektissa on mukana 10 oppilaitosta eri puolilta Suomea.
Eri maissa ovat Suomi-koulut tuottaneet oppimateriaalia Suomi-koulujen käyttöön. Tätä materiaalia voidaan käyttää, mikäli Suomi-kouluille suunnitellaan yhteisiä oppikirjoja.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti esittää, että opetushallitus tuottaisi yhteistyössä Suomi-koulujen kanssa oppimateriaalia ulkomailla tapahtuvaan suomen kielen ja suomenkieliseen opetukseen. Materiaali tulisi olla muunnettavissa eri maiden tarpeisiin ja sen pohjana voisi olla jo olemassa oleva Suomi-koulun materiaali. Ulkosuomalaisparlamentti pyytää myös, että opetushallitus tiedottaisi ulkosuomalaisille suomalaisista etäopiskelumahdollisuuksista.

20. Tekijänoikeussopimukset

Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto ry on tekijöiden, esittäjien, valokuvaajien ja kustantajien yhteinen tekijänoikeusjärjestö, joka myöntää teosten käyttölupia ja tilittää korvaukset teosten tekijöille ja heidän edustajilleen. Kopiosto on yhdessä opetusministeriön kanssa laatinut ohjeet opetusmateriaalin kopioimiseen.

Kirjoista, lehdistä ja muista julkaisuista saavat Suomessa olevat oppilaitokset ja opettajat kopioida sekä kuvia että tekstiä lukukauden aikana yhden kappaleen jokaiselle oppilaalle ja muutaman opettajalle itselleen. Kopioitavien sivujen määrä on rajattu niin, että samasta julkaisusta saa kopioida enintään 20 sivua eikä toisaalta koskaan enempää kuin puolet koko julkaisusta. Internetistä tai Cd-romilta tulostettua aineistoa voi kopioida opetuksessa käytettäväksi vain julkaisijan luvalla.

Yleisradion lähettämiä radio-ohjelmia voi nauhoittaa ja esittää vapaasti opetustarkoituksessa. Muiden kanavien radiolähetysten nauhoittamiseen tarvitaan erillinen lupa. Suomalaisia opetusohjelmia TV:stä voi nauhoittaa luvatta kanavilta TV1, TV2 ja MTV3.

Suomalaisen kuin myös ulkomaalaisen musiikin säveltäjien tekijänoikeuksista vastaa Tekijänoikeustoimisto Teosto ry, jolta luvat niin suomalaisen kuin ulkomaalaisen musiikin esittämiseen julkisilla paikoilla anotaan. Musiikin soittamiseen oppitunnilla eivät kunnalliset ei-ansiotarkoituksessa toimivat oppilaitokset tarvitse erillistä Teoston lupaa. Tekijänoikeusjärjestö Gramex ry omalta osaltaan edistää ja valvoo äänitteillä esiintyvien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeuslaissa säädettyjä oikeuksia.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti pyytää Suomi-Seura ry:tä selvittämään ulkomailla käytettävään suomalaiseen oppi- ja oheismateriaaliin liittyvät tekijänoikeuskysymykset.

21. Kansainväliset opintokysymykset

Euroopan yliopistojen tutkintorakenteiden yhdentymisen vuoksi myös Suomen yliopistoille on syntynyt paine yhdenmukaistaa tutkintojaan ja ulkomaisten tutkintojen suorittamiseen liittyvien opintoviikkojen hyväksi lukemista. Monissa maissa opetuksen rakenteita ollaan jo muuttamassa ja tutkintojen rinnastamiset joissakin maissa erilaisin rankinglistoin ovat jo nykypäivää.

Opetushallituksen tiedotteen mukaan ulkomailla opiskelleen, joka haluaa jatkaa opintojaan Suomessa, ei tarvitse hakea päätöstä opetushallitukselta, vaan korkeakoulut ja muut oppilaitokset päättävät itse opiskelijoidensa aikaisempien opintojen hyväksilukemisesta ja perustutkinnon antamasta jatko-opintokelpoisuudesta.

Yksityisen yrityksen palvelukseen hakevan ei tarvitse tutkintonsa hyväksyntää hakea opetushallitukselta vaan työnantaja voi itse arvioida tutkinnon arvon. Opetushallituksen päätös kelpoisuudesta tarvitaan kuitenkin julkiseen virkaan tai tehtävään hakevalta. Tutkinnon rinnastamis- tai tunnustamispäätöksestä voi kuitenkin olla hyötyä myös yksityisen sektorin puolella.

Suomessa tutkinnon tunnustaminen tai rinnastaminen tehdään vain hakemuksesta ja päätös koskee vain sen saaneen henkilön suorittamaa tutkintoa. Perusedellytys tutkinnon tunnustamiselle on se, että se on suoritettu sellaisessa korkean asteen oppilaitoksessa, joka kuuluu tutkinnon myöntäneessä maassa viralliseen korkeakoulujärjestelmään. Oppilaitoksen ei tarvitse olla yhteiskunnan omistama vaan se voi olla myös yksityinen laitos.

Ulkomaille opiskelemaan lähtevän, joka haluaa aikanaan saada Suomesta virkakelpoisuuden, on hyvä etukäteen varmistaa tutkinnon asema opiskelumaassa.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti toivoo, että opetusviranomaiset sekä yliopistot ja korkeakoulut tehostavat eri maissa tapahtuviin opintoihin liittyvää neuvontaa ja tiedotusta sekä tukevat EU:n ja muiden kansainvälisten organisaatioiden piirissä tapahtuvaa tutkintojen ja opintosuoritusten tunnustamista.

22. Suomen kielen asema oppiaineena

Muutamilla alueilla Saksassa ja Kanadassa voidaan Suomi-kouluissa suoritetuista suomen kielen opinnoista antaa vieraan kielen arvosana koulutodistukseen. Jotkut koulut antavat suomen opinnoista lisäpisteitä, jotka oppilaat saavat lukea hyväkseen
kokonaispisteissään. Nyt toivotaan vastaavan käytännön laajenevan muillekin alueille.
Arvosanan saaminen nostaa oppilaan motivaatiota opiskella suomen kieltä myös ulkomailla olonsa aikana. Suomen kieli voi olla joko ylimääräisenä suoritettu aine koulussa tai se voi korvata jonkin muun kielen.

Suomen kielen opiskelu maailmalla on kuitenkin vielä vähäistä ja siten muutoksen käynnistäminen hidasta. Suomen kielen tunnustaminen tasavertaiseksi EU-kieleksi kuuluu kuitenkin Euroopan Unionin tavoitteisiin. Euroopan Unionin hankeen ”European Year of Languages ” vuodelle 2001 päämääränä on kehittää monikielisyyttä Euroopassa, edistää pienten kielten opetusta ja kielellisen perinnön säilymistä sekä lisätä kielenoppimisen arvostusta myös päättäjien keskuudessa.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa kunkin maan Suomi-kouluja neuvottelemaan paikallisten viranomaisten kanssa mahdollisuudesta saada suomen kieli hyväksytyksi tutkintoaineeksi kouluissa. Ulkosuomalaisparlamentti esittää, että Suomen viranomaiset edistäisivät neuvotteluissaan kyseisten maiden kanssa suomen kielen asemaa oppiaineena.

NUORISOASIOITA KOSKEVAT PÄÄTÖSLAUSELMAT:

23. Leirikoulutoiminnan kehittäminen

Suomessa on tarjolla ulkosuomalaisnuorille Suomen kielen ja kulttuurin kursseja. Suomi-Seura järjestää joka kesä ensisijaisesti 18 – 30 -vuotiaille ulkosuomalaisnuorille suunnatun suomen kielen ja kulttuurin seminaarin. Seminaarissa opetetaan suomen kieltä kolmessa eri tasoryhmässä. Lisäksi seminaari sisältää asiantuntijaluentoja suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin eri aloilta. Ensi kesänä seminaari järjestetään 2.-20.7.2001. Seminaarin hinta on 4.200 mk/osallistuja (sisältää opetuksen, oppimateriaalit, täysihoidon ja seminaarin yhteydessä tehtävät retket). Suomi-Seura jakaa vuosittain apurahoja seminaariin osallistuville ulkosuomalais-nuorille taloudellisin perustein (enimmillään 2.000 mk/henkilö). Euroopan ulkopuolelta seminaariin saapuvat ulkosuomalaisnuoret voivat tämän lisäksi hakea matka-apurahaa (enimmillään 2.000 mk/henkilö). Viime vuosina kysyntä on vastannut tarjontaa ja kaikki seminaariin hakeneet 18 – 30 -vuotiaat ulkosuomalaisnuoret ovat mahtuneet seminaariin. Tällöin seminaaripaikkoja on voitu tarjota myös yli 30 -vuotiaille hakijoille. Suomi-Seura jatkaa seminaarien järjestämistä entisen käytännön mukaan.

Kesälukioseura järjestää kesäisin Suomen kielen ja kulttuurin kursseja 7 – 20 -vuotiaille ulkosuomalaislapsille ja -nuorille. Kursseja järjestetään ympäri Suomea ja ne kestävät viikosta kymmeneen päivään. Kasvavan kysynnän myötä 10 – 15 -vuotiaitten nuorten leirejä on lisätty. Kurssit sisältävät muun muassa suomen kielen opetusta sekä perinteisenä luokkahuoneopetuksena että toiminnallisena työpajatyöskentelynä. Kurssien hinnat vaihtelevat 1.400 -1.800 mk/osallistuja.

Yli 16 -vuotiaat ulkosuomalaisnuoret ohjataan tarpeen mukaan eripuolilla Suomea toimiviin kesälukioihin, joissa järjestetään mm. “suomi toisena kielenä” -kursseja.

Suomi-Seuran kotisivuilta (www.suomi-seura.fi) löytyy tietoa Suomi-Seuran kesäseminaarista ja Ulkosuomalaisparlamentin sivuilta (www.uparlamentti.fi) nuoriso-otsikon löytyy linkki muun muassa kesälukioseuran kotisivuille (www.kesalukioseura.fi).

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa puhemiehistöä, sihteeristöä, ulkosuomalaisyhteisöjä ja suomalaisia tahoja yhdessä kehittämään ulkosuomalaislapsille ja -nuorille Suomessa järjestettäviä kursseja ja tapahtumia ja tehostamaan niistä tiedottamista.

24. Suomenkielisten TV ohjelmien ja muun mediatarjonnan järjestäminen, esim. Internetin välityksellä, ulkosuomalaisnuorille

TV Finlandin, jonka näkyvyysalue kattaa koko Euroopan, ohjelmisto koostuu TV1:n, TV2:n, TV3:n ja FST:n omatuotantoisista ohjelmista. TV Finlandin kautta ohjelmat välitetään Eurooppaan samaan aikaan kuin ne lähetetään Suomessa. Tällä hetkellä TV Finlandin ohjelmistoon kuuluvat kaikki edellä mainittujen kanavien omatuotantoiset lasten- ja nuorten ohjelmat.

Digitaalinen kaapelikanava Scandinavian Channelin ohjelmisto, joka lähetetään Yhdysvalloissa, koostuu pääosin Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin yleisradioyhtiöiden tuotannosta. Suomen osalta kanavalla nähdään lähinnä YLE:n omatuotantoisia ohjelmia. Parhaiten ohjelmatarjontaan voi vaikutta antamalla palautetta Suoraan Scandinavian Channelin kotisivuilla osoitteessa www. scanchan.com.

Ulkosuomalaisparlamentin kotisivuilla olevasta linkkilistasta löytyy otsikon “Suomi Info” alta linkkejä portaalipalvelimiin, joista löytyy muun muassa nuorisolle suunnattuja sivuja.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa puhemiehistöä ja sihteeristöä selvittämään mahdollisuutta lisätä ja monipuolistaa erityisesti ulkomaille lähetettävien suomalaisten lasten ja -nuorten ohjelmien tarjontaa. Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa sihteeristöä kehittämään Ulkosuomalaisparlamentin ja Suomi-Seuran internetsivuja niin, että niissä on myös jatkossa tarjontaa ulkosuomalaislapsille ja -nuorille (esim. sähköpostikeskustelulista).

25. Tietopaketti Suomen kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista 18 vuotta täyttäville ulkosuomalaisnuorille

Suomen uusi perustuslaki tuli voimaan maaliskuun alussa vuonna 2000. Laki löytyy oikeusministeriön kotisivuilta osoitteesta: www.om.fi/perustuslaki. Suomen perustuslaista on saatavilla käännökset englanniksi, saksaksi, ranskaksi, espanjaksi ja saameksi. Venäjän kielistä käännöstä valmistellaan. Oikeusministeriö on myös julkaissut perustuslaista kertovan esitteen. Ne, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää internetiä, voivat tilata perustuslain ja perustuslakia esittelevän esitteen joko Eduskunnan tiedotusyksiköstä tai Suomi-Seuran neuvontapalvelusta.

Ulkosuomalaisparlamentin kotisivuilla on linkkilista, josta otsikon “Oikeudet ja velvollisuudet” alta löytyy linkki valtioneuvoston ylläpitämään “Kansalaisen käsikirja” -oppaaseen. Oppaan sivuilta löytyy myös linkki Suomen uuden perustuslain sivuille. Kansalaisen käsikirjasta löytyy hyödyllistä tietoa Suomen kansalaisille.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa puhemiehistöä ja sihteeristöä selvittämään mahdollisuutta laatia ulkosuomalaisnuorille kohdennettu tietopaketti. Sen tulisi sisältää tietoa Suomen kansalaisen oikeuksista ja velvollisuuksista sekä muun muassa opiskelu-, harjoittelu- ja työmahdollisuuksista Suomessa. Tietopaketti tulisi lähettää 17-vuotiaille ulkomailla asuville Suomen kansalaisille.

KULTTUURIASIOITA KOSKEVAT PÄÄTÖSLAUSELMAT:

26. Ulkosuomalaisten ja sisäsuomalaisten kirjailijoiden tapaaminen ja sen rahoitus

Ulkosuomalaiset kirjoittavat runsaasti kirjoja ja artikkeleita, joita julkaistaan omakustanteina ja lehdissä. Monet kirjoittajat toimivat myös ulkosuomalaislehtien avustajina. Ulkosuomalaiset kirjailijat kokevat vieraassa kulttuuriympäristössä vaikeuksia, joita he ratkaisevat eri tavoin.

Lahdessa järjestetään joka toinen vuosi Mukkulan kirjailijakokous, jonka yhteydessä olisi ehkä mahdollista järjestää tämänlainen kokous kirjailijakokouksen oheistapahtumana. Mukkulan järjestelyistä vastaava taho on ilmoittanut voivansa harkita tapaamisen järjestämistä. Mukkulan kokoukseen osallistuvien suomalaiskirjailijoiden määrä vaihtelee kuitenkin vuosittain. Myös yhteistyömahdollisuutta Suomen kirjailijoiden yhdistyksen kanssa ollaan selvittämässä.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti esittää, että sihteeristö selvittää Mukkulan kirjailijakokouksen ja Suomen kirjailijoiden yhdistyksen kanssa mahdollisuuksia ulkosuomalaisten ja suomalaisten kirjailijoiden tapaamisen järjestämiseen Suomessa. Samoin sihteeristöä kehotetaan selvittämään mahdollisuuksia saada hankkeelle rahoitusta kyseisten yhteistyökumppaneiden kanssa ja selvittämään, missä maissa on ulkosuomalaisia kirjailijoita.

27. Maailmanlaajuinen kampanja siirtolaisten arvotavaroiden museoimiseksi Suomessa.

Suomalaissiirtolaisten arvotavaroita on tähän mennessä Suomeen koonnut ja tiloihinsa esille asettanut Turussa toimiva Siirtolaisuusinstituutti. Suomalaissiirtolaiset ovat aiemmin lahjoittaneet tavaroitaan myös kotiseutumuseoihin.

Nyt Siirtolaisuusinstituutti on käynnistänyt Peräseinäjoelle rakennettavan Siirtolaisuusmuseo-hankkeen. Museorakennuksen suunnitelmia laaditaan parhaillaan. Museo esittelee suomalaisten siirtolaisuuden syitä ja historiaa sekä heidän elämäänsä uusissa kotimaissaan. Museoon kootaan siirtolaisten tavaroita ja arvoesineitä. Siirtolaisuusinstituutti ottaa jo vastaan lahjoituksia museoon, joskin sen varastossa on jo nyt melko suuri määrä aineistoa. Siirtolaisuusmuseo toivotaan saatavan valmiiksi parin vuoden kuluessa.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa ulkosuomalaisia ottamaan yhteyttä myös Siirtolaisuusinstituuttiin tiedustellakseen, sopisiko heidän hallussaan oleva aineisto Siirtolaisuusmuseon kokoelmiin. Ulkosuomalaisparlamentin sihteeristö tiedottaa ulkosuomalaisyhteisöille museohankkeen edistymisestä.

KANSALAISUUSASIOITA KOSKEVAT PÄÄTÖSLAUSELMAT:

28. Kahdenväliset sopimukset kaksoiskansalaisuudesta

Ulkosuomalaisparlamentin ensimmäinen varsinainen istunto päätti, että Suomen kansalaislainsäädännön uudistuksessa ”lakia tulee muuttaa siten, että syntyperäinen Suomen kansalainen ei tahtomattaan menetä Suomen kansalaisuutta saadessaan hakemuksesta muun maan kansalaisuuden. Syntyperäiselle ja aiemmin edellä mainitusta syystä Suomen kansalaisuutensa menettäneille palautetaan hakemuksesta Suomen kansalaisuus, riippumatta siitä, onko heillä toisenkin valtion kansalaisuus”.

Suomessa kaksoiskansalaisuuskysymystä käsitellään parhaillaan eduskunnassa ja sisäministeriössä. Uuden sisäministerin Ville Itälän tiedetään suhtautuvan myönteisesti kaksoiskansalaisuuteen. Asianomaisilla ministeriöillä on yleisesti positiivinen näkemys kysymykseen, puolustusministeriötä lukuun ottamatta. Tulee myös huomioida Ruotsin arvovaltaisen kansalaisuuskomitean kaksoiskansalaisuutta yksimielisesti puoltava mietintö. Mietinnössä todettiin kaksoiskansalaisuuden mahdollisten haittojen olevan marginaalisia verrattuna tämän hyötyihin.

Suomen hallituksen ulkosuomalaispoliittinen ohjelma toteaa Suomen kansalaisuuden liittyvän läheisesti suomalaiseen identiteettiin. Ohjelmassa korostetaan sitä, että kansalaislainsäädännön uudistuksen tulisi mahdollistaa kansalaisuuden sälyttämisen ja palauttamisen sen tahtomattaan menettäneille riippumatta siitä, miten toisen valtion kansalaisuus on saatu. Ohjelmassa lisäksi todetaan kaksoiskansalaisuuden hyötyjä ja haittoja koskevan tutkimuksen olevan tarpeellista.

Suomen kansalaisuuslakiuudistuksen lopputulos on kuitenkin toistaiseksi avoin. Sisäministeriön esitys uudesta kansalaislaista on jo käynyt lausuntokierroksella asianomaisilla tahoilla ja toimitettaneen eduskunnan hallintovaliokunnalle vielä kuluvan syksyn aikana. Vaikein asiakysymys lakiuudistuksessa on kansalaisuuden palauttaminen. Sisäministeriössä lakiuudistusta valmistelevan yksikön johtaja Tiina Suominen arvioi uuden kansalaisuuslain tulevan voimaan ensi vuoden loppupuolella, jos monikansallisuus hyväksytään.

Mikäli Suomen kansalaisuuslakiin saadaan toivomamme muutos, ulkosuomalaiset mm. Argentiinassa, Australiassa, Belgiassa, Bulgariassa, Islannissa, Iso-Britanniassa, Kreikassa, Portugalissa, Ranskassa, Romaniassa, Sveitsissä, Turkissa, Uruguayssa, Venezuelassa, Venäjällä sekä Yhdysvalloissa voivat halutessaan säilyttää Suomen kansalaisuuden vastaanottaessaan asuinmaansa kansalaisuuden. On kuitenkin olemassa valtioita, joissa kaksoiskansalaisuus sallitaan vain osittain tai ei lainkaan. Näissä maissa asuvat suomalaiset eivät voisi pitää kahta kansalaisuutta, vaikka Suomen laki sen sallisikin.

Esimerkiksi Italia on vuodesta 1992 hyväksynyt kaksoiskansalaisuuden omien syntyperäisten kansalaistensa kohdalla, rajoittaen sitä vain harvoissa poikkeustapauksissa, kun taas maahanmuuttajat joutuvat pääsääntöisesti luopumaan alkuperäisestä kansalaisuudestaan vastaanottaessaan Italian kansalaisuuden. Poikkeuksen tekevät Italian kansalaisen kanssa avioituneet maahanmuuttajat. Heiltä ei alkuperäisestä kansalaisuudesta luopumista vaadita.

Myös Saksa on perinteisesti vaatinut maahanmuuttajilta alkuperäisestä kansalaisuudesta luopumista. Kuitenkin se on viime aikoina omaksunut aiemmasta käytännöstä poikkeavan linjan Euroopan unionin kansalaisiin nähden edellyttäen kuitenkin vastavuoroisuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että EU-maasta tuleva maahanmuuttaja voi säilyttää alkuperämaansa kansalaisuuden ottaessaan Saksan kansalaisuuden, jos Saksasta ko. maahan muuttavan sallitaan säilyttää Saksan kansalaisuus tämän vastaanottaessa ko. maan kansalaisuuden.
Italiassa tutkitaan mahdollisuutta solmia Saksan kanssa kahdenvälinen sopimus, joka sallisi maiden välisen ’vastavuoroisen’ kaksoiskansalaisuuden. Italia on jo solminut vastaavan sopimuksen Sveitsin kanssa vuonna 1998.

Sisäministeriön Tiina Suomisen mukaan ulkosuomalaisparlamentin aloitteessa nro. 30 mainittujen neuvottelujen aloittaminen ja niiden luonne riippuisivat olennaisesti Suomen uuden kansalaisuuslain sisällöstä.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa puhemiehistöä ja sihteeristöä lähestymään valtioneuvostoa eduskunnan äänestettyä kansalaisuuslakiuudistuksesta, jotta Suomi käynnistäisi neuvottelut vastavuoroisesta kaksoiskansalaisuuden sallimisesta niiden valtioiden kanssa, jotka eivät salli maahanmuuttajien säilyttää alkuperämaansa kansalaisuutta näiden vastaanottaessa ko. maan kansalaisuuden.

29. Kaksoiskansalaisuuden merkitys ulkosuomalaisille

Kaksoiskansalaisuutta koskeva päätöslauselma hyväksyttiin ulkosuomalaisparlamentin ensimmäisessä varsinaisessa istunnossa. Päätöslauselmalla haluttiin tuoda esille ulkosuomalaisten odotukset uutta kansalaisuuslakia valmisteltaessa.

Nyt voimassa olevan kansalaisuuslain soveltamis-säännös 1984/584 mahdollisti tietyissä tapauksissa Suomen kansalaisuuden takaisin saamisen henkilöille, jotka olivat syntyneet Suomen kansalaisina mutta menettäneet sen 18 vuotta täytettyään. Ilmoituksen tekoon sovellettiin kolmen vuoden siirtymäaikaa. Monet perheet, jotka olisivat voineet toimia em. soveltamissäännöksen nojalla, kokivat asiasta tiedottamisen täysin riittämättömäksi ja usein asia selvisi heille käytännössä vasta esim. siinä vaiheessa, kun perheen pojat olisivat halunneet suorittaa asevelvollisuutensa Suomessa eikä heille voitu myöntää Suomen passia.

Uutta kansalaisuuslakia valmisteltaessa ulkosuomalaiset ovat pitäneet ensisijaisen tärkeänä, että heitä pidetään ajan tasalla lakivalmistelun kaikista eri vaiheista. Lisäksi ulkosuomalaisyhteisöt toivovat, että lain voimaantulosäännöksen ei sisällytetä siirtymävaihetta, vaan että laki koskisi takautuvasti ilman aikarajaa kaikkia Suomen kansalaisuutensa menettäneitä.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti edellyttää puhemiehistön ja sihteeristön jatkavan kansalaisuusasioihin liittyvää edunvalvontaa ja tiedonvälitystä kansalaisuuslakiuudistuksen edistyessä sekä korostavan yhteydenpidossaan Suomen valtionhallintoon kaksoiskansalaisuuden merkitystä ulkosuomalaisille.

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa lisäksi puhemiehistöä ja sihteeristöä kiinnittämään erityistä huomiota lain voimaantulosäännökseen liittyvään valmisteluun, jotta tiedonvälitystä koskevat ongelmat vältettäisiin.

30. Kaksoiskansalaisuuden merkitys Suomen kansalaisuuden menettäneille sotaveteraaneille

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa puhemiehistöä ja sihteeristöä jatkamaan kansalaisuusasioihin liittyvää edunvalvontaa ja tiedonvälitystä kansalaisuuslakiuudistuksen edistyessä sekä korostamaan yhteydenpidossaan Suomen valtionhallintoon kaksoiskansalaisuuden merkitystä Suomen kansalaisuuden menettäneille sotaveteraaneille

POLIITTISIA JA VIRALLISIA ASIOITA KOSKEVAT PÄÄTÖSLAUSELMAT:

31. Ulkosuomalaisten äänestysmahdollisuudet

Ulkomailla asuu n. 250 000 Suomen kansalaista, joista n. 210 000 on äänioikeutettuja. Monelle ulkomailla asuvalle Suomen kansalaiselle perustuslakimme takaamaa äänioikeutta on vaikea käyttää. Äänestyspaikat ovat usein kaukana asuinpaikasta, ja äänestysaika on rajoitettu. Erityisen vaikeaa äänioikeuden käyttäminen on siinä tapauksessa, jos äänestyskertoja on useita lyhyellä aikavälillä, kuten presidentinvaaleissa.

Suomen vaalilaki mahdollistaa ulkosuomalaisten kouluttamisen vaalitoimitsijoiksi. Ennakkoäänestysajan pidentäminen sekä posti/internetäänestys sen sijaan vaativat vaalilain muutoksen. Vuoden 2000 kunnallisvaalit olivat ensimmäiset kunnallisvaalit, joissa voi äänestää ennakkoon myös ulkomailla.

Suomen hallituksen ulkosuomalaispoliittinen ohjelma korostaa toimenpiteitä ulkosuomalaisten äänioikeuden käytön helpottamiseksi. Ohjelmassa esitetään selvitystyön aloittamista ulkosuomalaisten kouluttamisesta vaalivirkailijoiksi, vaalihuoneistojen vuokraamisesta ulkosuomalaisyhteisöiltä, äänestyspaikkojen lisäämisestä ja äänestysaikojen pidentämisestä. Lisäksi esitetään postitse tai internetin välityksellä tapahtuvan äänestyksen mahdollisuutta. Ohjelma peräänkuuluttaa myös aiheeseen liittyvän tutkimuksen tarvetta.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa puhemiehistöä ja sihteeristöä seuraamaan Suomen hallituksen ulkosuomalaispoliittisen ohjelman edistymistä ja tarvittaessa painottamaan toimenpiteitä ulkosuomalaisten äänestysmahdollisuuksien parantamiseksi. Näitä mahdollisuuksia ovat ulkosuomalaisyhteisöjen jäsenten kouluttaminen vaalivirkailijoiksi ja äänestyspaikkojen lisääminen, äänestysaikojen pidentäminen sekä ennen kaikkea kirje- tai sähköpostivaalit.

32. Ulkosuomalaisyhteisöjen ja Suomen ulkomaanedustustojen yhteistyö

Suomen ulkomaan edustustojen lakisääteisiin tehtäviin kuuluu valvoa Suomen kansalaisten oikeuksia ja etuja ulkomailla sekä auttaa hädänalaiseen asemaan ulkomailla joutuneita Suomen kansalaisia. Lakisääteisten tehtävien lisäksi ulkomaan edustustot ylläpitävät yhteyksiä paikallisiin suomalaisyhteisöihin. Tämän yhteydenpidon laatu ja määrä vaihtelevat maasta toiseen.

Suomi on viime vuosina karsinut ulkomaan edustustojensa määrää. Näin edustustojen tarjoamat palvelut ovat vähentyneet. Samaan aikaan ihmisten liikkuvuus yli rajojen on kasvanut ja konsulipalveluiden tarve lisääntynyt. Yhteydenpito edustustojen ja ulkosuomalaisyhteisöjen välillä on kärsinyt. Joissain tapauksissa mm. konsuliasioiden hoitaja on voinut osallistua yhteisöjen kokouksiin vain omalla kustannuksellaan.
Ulkosuomalaisyhteisöt tekevät arvokasta työtä Suomen tunnetuksi tekemiseksi maailmalla. Tämä työ tehdään suurimmalta osin ruohonjuuritasolla, jonne edustustojen toiminta ei ulotu. Yhteisöistä saattaa lisäksi löytyä monia kunniakonsuleiksi päteviä henkilöitä.

Suomen hallituksen ulkosuomalaispoliittinen ohjelma korostaa ulkomaanedustustojen ja ulkosuomalaisyhteisöjen yhteistyön kehittämistä mm. kouluttamalla yhteisöjen jäsenistä vaalivirkailijoita ja käyttämällä heitä paikallisina asiantuntijoina. Lisäksi ohjelma peräänkuuluttaa aiheeseen liittyvän tutkimuksen tarvetta.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa puhemiehistöä ja sihteeristöä seuraamaan Suomen hallituksen ulkosuomalaispoliittisen ohjelman edistymistä ja tarvittaessa painottamaan toimenpiteitä ulkosuomalaisyhteisöjen ja Suomen ulkomaan edustustojen yhteistyön kehittämiseksi. Parlamentti kehottaa puhemiehistöä ja sihteeristöä korostamaan ulkoasiainministeriölle ulkosuomalaisten roolia mahdollisena voimavarana ulko-maanedustustojen tehtävissä.

33. Viisumimaksut

Venäjän kansalaiset tarvitsevat Suomeen viisumin. Viisumia haetaan hakulomakkeella, jonka jättämisen yhteydessä peritään käsittelymaksu, jota ei palauteta, vaikka viisumipäätös olisi kielteinen. Käsittelymaksu on FIM 60 – 300 voimassaoloajasta ja viisumin oikeuttamien saapumis-kertojen lukumäärästä riippuen.

Ulkomaalainen tarvitsee yleensä oleskeluluvan voidakseen oleskella pidemmän aikaa Suomessa. Lupa tarvitaan kuitenkin myös lyhyeksi, alle kolmen kuukauden ajaksi, jos oleskelun aikana on tarkoitus tehdä työtä. Oleskelulupa voidaan myöntää, jos sen hakijalla on suomalainen syntyperä tai muu side Suomeen. Oleskeluluvan käsittelymaksu on FIM 400. Ulkomaalaisella tulee olla työlupa, jos hän aikoo tehdä Suomessa ansiotyötä. Työluvan saaminen edellyttää, että hakijalle voidaan myöntää oleskelulupa. Työluvan käsittelymaksu on myös FIM 400.

Viisumimaksuista suoriutuminen on vaikeata Venäjällä asuville ulkosuomalaisille. Tästä johtuen ulkosuomalaisparlamentin ensimmäinen varsinainen istunto esitti päätöslauselmassaan nro. 4 ”että inkeriläisiä olisi tuettava heidän asumisalueillaan ei ainoastaan inkeriläisjärjestöjen voimin vaan myös Suomen valtion resursseilla”. Päätöslauselmassa peräänkuulutettiin inkeriläisten tukiohjelman kehittämistä. Päätöslauselman mukaan ohjelman puitteissa ”viisumimaksuja olisi helpotettava, varsinkin kun kyseessä ovat lapsiryhmät, kesätöihin tulevat nuoret ja eläkeläiset”.

Vastauksena ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselmalle, Suomen työministeriö aloitti vuonna 1999 nelivuotisen inkerinsuomalaisten tukiprojektin, jolla tuetaan inkerinsuomalaisten työllistymistä ja yritystoimintaa heidän omilla asuinalueillaan sekä suomalaisen identiteetin vahvistamista.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa puhemiehistöä ja sihteeristöä jatkamaan ensimmäisessä varsinaisessa istunnossa laaditun päätöslauselman nro. 4 edellyttämää edunvalvontatyötä ja lähestymään valtioneuvostoa, jotta se huojentaisi tai poistaisi kokonaan viisumimaksut niiltä inkerinsuomalaisilta, joilla olisi oikeus anoa paluumuuttolupaa Suomeen.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN SÄÄNTÖJÄ KOSKEVAT PÄÄTÖSLAUSELMAT:

34. Ehdot ulkosuomalaisyhteisöjen osallistumiselle parlamentin toimintaan

Ulkosuomalaisparlamentin perustamisasiakirjan mukaan parlamentin tarkoituksena on ”edistää suomalaisuutta kaikkialla maailmassa, edesauttaa suomalaisten pyrkimyksiä ylläpitää suomalaisuuttaan kaikissa maissa, kehittää eri puolilla maailmaa asuvien suomalaisten yhteenkuuluvuutta sekä ylläpitää tiiviitä suhteita Suomeen”. Ulkosuomalais-parlamentin perustavassa istunnossa hyväksyttyjen sääntöjen mukaan kaikki ulkosuomalaisyhteisöt, jotka vahvistavat parlamentin säännöt ja ilmoittavat tästä Suomi-Seura ry:lle voivat osallistua parlamentin toimintaan. Lisäksi ”jokaisella maailmalla olevalla suomalaisyhteisöllä sekä Suomi-Seura ry:llä on oikeus tehdä aloitteita ulkosuomalaisparlamentin käsiteltäväksi”.

Mahdollisten ’paperijärjestöjen’ osallistuminen parlamentin toimintaan pyritään kuitenkin välttämään seuraavilla säännöillä ja toimenpiteillä. Ulkosuomalaisparlamentin sääntöjen mukaan ”parlamentti päättää lopullisesti edustusoikeuksista”. Parlamentin ensimmäisen varsinaisen istunnon päätöslauselmassa nro 46 kehotetaan ”puhemiehistöä valvomaan, että edustajia parlamenttiin lähettävien yhteisöjen tulee olla toimivia yhteisöjä, joilla on todistettavissa oleva asema maassaan tai paikkakunnallaan”.

Minimijäsenluvun määrittäminen, edustajien lukumäärien tarkempi suhteuttaminen yhteisöjen jäsenmääriin, sekä ylimääräiset kielivaatimukset ehtona yhteisöjen osallistumiselle parlamentin toimintaan eivät ole yhteneviä parlamentin perustamisen yhteydessä sovittujen periaatteiden kanssa. Näiden mukaan parlamentti pyrkii olemaan kaikkien niiden edunvalvontafoorumi, jotka kokevat yhteenkuuluvuutta suomalaisuuteen tai suomenruotsalaisuuteen. Edustuskiintiöiden suhteuttaminen yhteisön asemamaan suomalaisväestön kokoon on epäolennainen kysymys, sillä ulkosuomalaisparlamentti on yhteisöjen, ei maiden, edustajista koostuva foorumi.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti toteaa puhemiehistön valvovan, että parlamentin toimintaan osallistuvat yhteisöt ovat toimivia yhteisöjä. Parlamentti kehottaa puhemiehistöä ja sihteeristöä jatkamaan ko. valvontatyön kehittämistä.

35. Naisedustus ulkosuomalaisparlamentin puhemiehistössä

Siirtolaisinstituutin tilastot osoittavat, että lähes kaikissa maissa naiset edustavat enemmistöä maailmalla asuvista suomalaisista. Tästä huolimatta naiset ovat heikosti edustettuina ulkosuomalaisparlamentin puhemiehistössä.

Suomen tasa-arvolainsäädännön mukaan Suomen julkisissa elimissä tulee olla vähintään 40/60 sukupuolijakauma. Tämä voi olla ohjenuorana myös ulkosuomalaisyhteisöille alueellisia varapuhemiesehdokkaita valittaessa.

Tasapuolinen sukupuolijakauma ulkosuomalaisparlamentin elimissä mahdollistaa ongelmien lähestymisen monista eri näkökulmista ja on täten omiaan edesauttamaan onnistuneiden päätösten syntyä. Ulkosuomalaisparlamentin edustavuus on kuitenkin tällä hetkellä parlamentin toiminnassa mukana olevien suomalaisyhteisöjen aktiivisuuden ja taloudellisten resurssien varassa. Erikseen määritellyn sukupuolijakauman asettaminen on täten ongelmallista, sillä parlamentilla ei ole mahdollisuutta taata, että ko. määritelmän mukainen edustus saataisiin istuntoihin.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa yhteisöjä kannustamaan naisjäseniensä osallistumista parlamentin toimintaan ja heidän asettumistaan ehdokkaiksi puhemiehistöön.

TIEDOTUSASIOITA KOSKEVAT PÄÄTÖSLAUSELMAT:

36. Koulutus-, leiri-, harjoittelu- ja työ- mahdollisuuksista tiedottamisen kehittäminen. Luettelon laatiminen valtion tukemista Suomen ja Kanadan välisistä koulutusohjelmista

Kansainvälinen henkilövaihdon keskus CIMO (Center for International Mobility) toimii Suomesta maailmalle lähtevien ja Suomeen saapuvien opiskelijoiden ja työharjoittelijoiden tietopalvelukeskuksena. CIMO koordinoi opiskelijavaihto- ja harjoitteluohjelmia sekä tiedottaa ulkomailla opiskelusta suomalaisille ja Suomessa opiskelusta ulko-maalaisille. Opetusministeriön alaisena toimiva CIMO edistää myös suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin opetusta ulkomaisissa yliopistoissa. CIMO:sta saa tietoa erilaisista apurahoista, joita ulkomaalaiset voivat anoa jatko-opintoihin ja tutkimukseen Suomessa. CIMO on esitelty Suomen Sillassa numero 4/1999.

Suomen edustustot eivät välitä opiskelu- tai työharjoittelupaikkoja. Niistä voi kylläkin kysyä neuvoja, mistä tietoa saa. Lukioikäisten vaihto-oppilastoimintaa ulkomailta Suomeen hoitavat muun muassa Youth for Under-standing ja American Field Service –järjestöt.
Suomi-Seuran jokakesäinen kolmiviikkoinen suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin seminaari tarjoaa 18 – 30 -vuotiaille ulkosuomalaisnuorille mahdollisuuden oppia suomea ja saada runsaasti tietoa Suomesta. Ensi vuonna seminaari järjestetään 2.-20. heinäkuuta. Vastaavantapaisia kesäleirejä järjestää myös mm. Kesälukioseura. Kesäyliopistoissa on myös mahdollista mm. opiskella suomea.

Suomen ja Kanadan välillä ei nykyään ole yhtään vastavuoroista valtion tukemaa koulutus-ohjelmaa, koska Kanada lopetti aiemmin voimassa olleen tutkijavaihto-ohjelman tukemisen. Vuosittain yksi kanadalainen tutkija kuitenkin tulee edelleen lukuvuodeksi Suomeen CIMO:n kautta opetusministeriön rahoituksella. Kanadassa ja Yhdysvalloissa opiskelusta tiedottaa Helsingissä toimiva Fulbright Center. Fulbright Centerillä ei ole olemassa listaa kanadalaisten ja suomalaisten yliopistojen keskinäisistä vaihto-ohjelmista, mutta se on mahdollista laatia. Internetissä on tietoa Suomen ja Kanadan välisistä yliopistojen vaihtosopimuksista Ottawassa sijaitsevan Association of Universities and Colleges of Canadan kotisivulla osoitteessa http://www.aucc.ca (sivu: ”International”).
Kanadalaiset opiskelijat ovat tervetulleita opiskelemaan suomalaisiin yliopistoihin ja korkeakouluihin, joissa on nykyisin runsaasti englanninkielistä opetustakin. Heidän on kuitenkin anottava opiskeluviisumia kuten muidenkin ulkomaisten opiskelijoiden. Lukukausimaksuja ei suomalaisissa yliopistoissa ole, mutta opiskelijalla on oltava riittäväksi katsottava määrä varoja toimeentuloaan varten.

Suomi-Seuran kotisivulle on lähiaikoina tulossa kattava linkkilista, johon sisällytetään myös yllämainitut tahot. Suomen Sillassa tiedotetaan opiskelu- ja työmahdollisuuksista.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti esittää, että sihteeristö tiedottaa ulkosuomalaisia koskevista työharjoittelu- ja opiskelumahdollisuuksista entistä paremmin niin Suomi-Seuran Internet-kotisivulla kuin Suomen Silta – lehdessä.

Lisäksi Fulbright Centeriä kehotetaan laatimaan lista Kanadan ja Suomen yliopistojen keskinäisistä vaihtosopimuksista ja sihteeristöä hankkimaan tietoa kaikista Suomen ja muiden maiden yliopistojen ja korkeakoulujen välisistä vaihto-ohjelmista.

37. Ulkosuomalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista tiedottamisen tehostaminen

Ulkosuomalaiset kaipaavat lisää tietoa oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskevista asioista, kuten esimerkiksi asevelvollisuudesta. Puutteelliset tiedot saattavat aiheuttaa vakavia seurauksia. Myös tiedotusta Suomen eduskunta-, EU- ja presidentinvaaleista olisi edelleen tehostettava.

Ulkosuomalaisella on oikeus äänestää Suomen eduskunta-, presidentin- ja EU-vaaleissa, mikäli hän on säilyttänyt Suomen kansalaisuutensa. Tilapäisesti ulkomailla asuvat voivat myös äänestää kunnallisvaaleissa. Ulkosuomalaisen velvollisuuksiin taas kuuluu muun muassa ilmoitusvelvollisuus kansalaisuuden vaihdosta. Ulkosuomalaisia on myös kehotettu ilmoittamaan yhteystietonsa Suomen edustustoon, erityisesti maissa, joissa evakuointi syystä tai toisesta on mahdollinen, tai mikäli he haluavat olla Suomesta käsin tavoitettavissa.

Suomi-Seura tiedottaa Suomen vaaleista niin Suomen Silta –lehdessä kuin Suomen Sillan Uutisviikossa, jonka voi tilata ilmaiseksi omaan sähköpostiosoitteeseen tai lukea seuran Internet-kotisivulta. Useimmat ulkosuomalaislehdet tiedottavat kaikista vaaleista ja äänestyspaikoista äänestysaikoineen.

Asevelvollisuusasioista tiedottavat Suomen edustustot ulkomailla ja Puolustusvoimat Internetissä kotisivuillaan http://www.mil.fi (kaksoiskansalaisia koskevaa tietoa sivulla http://www.mil.fi/varusmieheksi2000/00009d.html). Ulkosuomalaisten asevelvollisuudesta on kerrottu myös Suomen Sillan numerossa 5/1999.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa sihteeristöä ylläpitämään kattavaa linkkilistaa Suomi-Seuran Internet-kotisivulla, jonka välityksellä ulkosuomalaiset voivat saada heille tärkeää tietoa.

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa oikeusministeriötä tehostamaan vaaleista tiedottamistaan ulkosuomalaislehtien välityksellä.

Sihteeristöä pyydetään vetoamaan ulkoasiainministeriöön, jotta Suomen edustustot tiedottaisivat ulkosuomalaisia koskevista asioista oma-aloitteisesti ja mahdollisimman ajoissa, koska useimmat ulkosuomalaislehdet ilmestyvät melko harvoin.

38. Tiedottaminen Suomen sosiaaliturvasta, eläkkeistä, verotuksesta ja avioeroa koskevasta lainsäädännöstä sekä paluumuuttoon liittyvistä asioista / Internetin käyttö tiedottamisessa

Suomi-Seuran neuvontapalvelusta ulkosuomalaiset voivat kysyä esimerkiksi Suomen sosiaaliturvasta, verotuksesta, avioerolainsäädännöstä ja paluumuutosta Suomeen. Seuran eläkeläisneuvoja neuvoo Suomen eläkkeisiin ja ulkomailta Suomeen maksettaviin eläkkeisiin liittyvissä kysymyksissä. Neuvoja annetaan puhelimitse, kirjeitse ja sähköpostitse. Myös Suomen edustustoista voi kysyä näistä asioista.

Suomi-Seuran Suomen Silta –lehdessä julkaistaan ensi vuonna runsaasti artikkeleita paluumuutosta, niin paluumuuttoon liittyvistä käytännön asioista kuin paluumuuttajien kokemuksista.

Edustustoissa on saatavana työministeriön julkaisemaa Suomeen muuttajan opasta, jossa annetaan perustietoja Suomen yhteiskunnasta, esimerkiksi sosiaaliturvasta, työ lainsäädännöstä, koulunkäynnistä ja opiskelusta, ulkomailla suoritettujen tutkintojen vastaavuudesta ja asevelvollisuudesta. Opas on julkaistu myös englanniksi nimellä Are you planning to move to Finland? Opasta päivitetään parhaillaan. Edustustoissa on samoin saatavilla muun muassa Kansaneläkelaitoksen ja puolustusvoimien esitteitä.

Suomi-Seuran kotisivulle on tulossa vuonna 2001 kattava linkkilista Suomen viranomaisiin ja ministeriöihin, joiden Internet-kotisivuilta on saatavissa tietoa näistä asioista. Internetissä on Suomen ministeriöiden kotisivuilta saatavissa runsaasti tietoa Suomesta. Edustustojen kotisivuilta on myös linkkejä ministeriöiden ja muiden viranomaisten kotisivuille. Kansalaisen käsikirja, osoitteessa http://www.opas.vn.fi/, on hyvä tietolähde erilaisissa Suomeen liittyvissä kysymyksissä.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti esittää, että Ulkosuomalaisparlamentin sihteeristö tiedottaa edelleen Suomen Sillassa ja Internet-kotisivuillaan Suomen sosiaaliturvasta, eläkkeistä, verotuksesta ja muista vastaavista asioista. Sihteeristöä kehotetaan keskustelemaan ulkoasiainministeriön kanssa, jotta varmistettaisiin Suomen edustustojen ajan tasalla olevan tiedotusmateriaalin jatkuva saaminen. Sihteeristöä kehotetaan myös muistuttamaan ministeriöitä, että nämä huomioisivat ulkosuomalaiset ylläpitäessään Internet-kotisivujaan.

39. Ulkosuomalaisparlamentin istuntojen jälkeisen tiedottamisen tehostaminen paikallistasolla

Ulkosuomalaisparlamentin istunnon jälkeinen alueellinen tiedotus tapahtuu pääsääntöisesti varapuhemiesten kautta. Tavallisesti varapuhemiehet käyttävät tiedottamisvälineenä postia ja sähköpostia. Monilla alueilla on myös järjestetty aluekokouksia jonkin suuren ulkosuomalaistapahtuman yhteydessä. Aluekokousten järjestäminen on monissa tapauksissa pitkien matkojen takia kallista. Samoin varapuhemies on yleensä joutunut kustantamaan posti- ja puhelinkulunsa itse. Tässä ulkosuomalaisparlamentin istunnossa käsitellään Talousvaliokunnassa näiden aluekokousten taloudellisen tukemisen mahdollisuutta.

Ulkosuomalaisparlamentin istuntojen päätöslauselmat lähetetään kaikille istunnossa edustettuina oleville ulkosuomalaisyhteisöille. Päätöslauselmat myös julkaistaan parlamentin sihteeristön, Suomi-Seuran Suomen Silta –lehdessä tammikuussa kolmella kielellä. Päätöslauselmat ovat myös luettavissa kolmikielisinä Ulkosuomalaisparlamentin Internet-kotisivulla www.uparlamentti.org. Suomi-Seura postittaa lisäksi päätöslauselmia niitä tiedusteleville.

Varapuhemiesten edustamat alueet ovat maantieteellisesti laajoja, eikä mittava matkustaminen ole sen takia yleensä taloudellisesti mahdollista. Siksi ulkosuomalais-yhteisöjen kannattaa itse olla aktiivisia tiedonhaussaan puhemieheen päin, ja miettiä keskuudessaan, onko heidän mahdollista kustantaa varapuhemiehensä vierailu alueelleen edes kerran vuodessa.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti esittää, että parlamentin jäseninä olevat ulkosuomalaisyhteisöt ottavat itse aktiivisesti yhteyttä alueensa varapuhemieheen tai sihteeristöön asioissa, joista he haluavat lisätietoja. Ulkosuomalaisyhteisöjä kehotetaan pohtimaan aluekokousten säännöllisen järjestämisen mahdollisuutta keskuudessaan ja miettimään niihin mahdollisesti saatavaa rahoitusta omalta alueeltaan.

40. Ulkosuomalaisten, suomalaisten yritysten ja valtion yhteistyö. Verkosto maailmalla asuvista suomalaisista suomalaisten yritysten käyttöön.

Ulkosuomalaiset aletaan yhä paremmin Suomessa oivaltaa maailmalla olevana voimavarana, joka voi hyödyttää Suomea ja suomalaisia yrityksiä, sillä heillä on asuinmaansa tuntemusta, kielitaitoa ja käytännön tietoa.

Suomen suurin elinkeinoelämän järjestö Suomen Yrittäjät on ryhtynyt perustamaan verkostoa maailmalla asuvista suomalaisista. Verkoston tarkoituksena on auttaa suomalaisia pienyrityksiä vienti- ja tuontiasioissa. Verkostoon etsitään henkilöitä ja yrityksiä, joilla on liike-elämän osaamista: konsultteja ja kauppahuoneita, mutta myös kotona työskentelevät ihmiset soveltuvat tehtävään.

Verkoston jäsenen tehtäviin kuuluu esimerkiksi avustaa Suomesta saapuvaa liikemiestä käytännön järjestelyissä, opastamisessa tai vaikkapa tulkkauksessa. Hän toimii suomalaisen yrityksen kontaktina alueellaan ja etsii sopivia liikekumppaneita. Suomen Yrittäjät kaipaa verkostoon jäseniä erityisesti Suomen lähialueilta: Latviasta, Liettuasta, Puolasta ja Ruotsista. Myös Ranskasta, Espanjasta ja Yhdysvalloista haetaan kontakteja.
Suomen Yrittäjien jäseninä on 85 000 yritystä, ja sen toiminta ulottuu lähes jokaiseen Suomen kuntaan.

Suomen edustustot eivät välitä työpaikkoja ja pitävät yllä rekisteriä alueen suomalaisista vain kriisitapauksia varten. Henkilötietolainsäädäntö kieltää kyseisten tietojen luovuttamisen edustuston ulkopuolelle. Edustustot voivat kuitenkin antaa suomalaisille yrityksille paikallisten suomalaisjärjestöjen yhteystietoja. Joissain edustustoissa on tämänlaisiin kontakteihin varattu ilmoitustauluja.

Ulkosuomalaiset ovat samanveroisia kaikkien muiden työnhakijoiden kanssa asuinmaassaan, ja heitä kehotetaankin olemaan itse aktiivisia etsiessään työtä alueensa suomalaisista yrityksistä. Näiden kautta on monesti mahdollista myös hankkia harjoittelupaikka tai vakinaista työtä Suomesta, missä monella alalla kaivataan koulutettua työvoimaa. Pulaa heistä on esimerkiksi teknologia-alalla.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa ulkosuomalaisia olemaan aktiivisia oman tietotaitonsa esille tuomisessa ja ottamaan yhteyttä alueellaan toimiviin suomalaisiin yrityksiin. Ulkosuomalaisia kehotetaan myös ottamaan suoraan yhteyttä Suomen Yrittäjiin.

41. Suomen hallituksen rahallisen tuen lisääminen ulkosuomalaislehdille

Suomen valtio on välittänyt tukea ulkosuomalaislehdille opetusministeriön ja Suomi-Seuran välityksellä vuosittain. Opetusministeriön määräraha tähän tarkoitukseen on viime vuosina ollut yleensä 550.000 – 600.000 markkaa. Määrärahasta puolet on jaettu tiedotusvälineille nk. perusapu-rahana levikin ja ilmestymistiheyden perusteella. Toinen puoli on jaettu erityismäärärahana, ja se on tarkoitettu tiedotusvälineen hankintoihin kuten esimerkiksi tietokoneisiin, tietokoneohjelmiin, kameroihin, tulostimiin ja kopiokoneisiin tai erityisiin kampanjoihin. Erityismäärärahasta on myös jaettu tukea suomalaisille radioasemille sekä esimerkiksi yhdistysten historiikkien julkaisemiseen.

Vuosittain Suomi-Seuraan on tullut keskimäärin 50 – 70 hakemusta eri puolilta maailmaa. Apurahat ovat vaihdelleet kooltaan edellä mainittujen syiden takia yleensä 500 markan ja muutaman kymmenen tuhannen markan välillä.

Määrärahaan ei tämänhetkisen tiedon mukaan ole tulossa korotusta ensi vuonna. Vuoden 2002 budjettiin on mahdollista pyrkiä vaikuttamaan vetoamalla avustuksen määrän lisäämisen puolesta.

Viime vuosina on useita perinteisiä ja pitkäikäisiä ulkosuomalaislehtiä kuollut taloudellisten vaikeuksien takia. Jäljellä olevat työskentelevät pienin taloudellisin ja henkilöstöresurssein. Uusi maahanmuuttajasukupolvi hakee useimmat Suomen-uutisensa ja –tietonsa Internetistä, eivätkä tilapäisesti maassa asuvat suomalaiset yleensä ehdi kiinnostua suomalaisyhteisön tapahtumista. Ei ole liioiteltua sanoa, että kaikki ulkosuomalaistiedotusvälineet tarvitsisivat kipeästi lisää lukijoita ja lisää taloudellista tukea. Lehdet ovat tärkeitä suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin ylläpitäjiä maissaan.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti esittää, että sihteeristö ja puhemiehistö vetoavat opetusministeriöön ulkosuomalaisten tiedotusvälineiden apurahojen määrärahan korottamiseksi, koska määräraha on pysynyt samana jo pitkään. Ulkosuomalaisia kehotetaan tukemaan alueensa suomalaislehdistöä tilaamalla niiden vuosikertoja ja ostamalla ilmoitustilaa niissä.

42. Sisäsuomalaisilta toivotaan nykyistä positiivisempaa asennetta ulkosuomalaisten tärkeiksi kokemia asioita kohtaan

Vuosikymmeniä sitten suomalaisten suhtautumisessa ulkosuomalaisiin lienee ollut toivomisen varaa. Viime vuosikymmeninä, erityisesti 1990-luvulla, suomalaisten ja Suomen viranomaisten suhtautuminen ulkosuomalaisiin on kuitenkin muuttunut voimakkaasti. Suomalaisten osalta muutoksen syynä on se, että lähes jokaisen ystäviin tai sukulaisiin kuuluu ulkomailla asuvia tai asuneita henkilöitä, ja ulkomaille muutto on nykyään erittäin yleistä niin opiskelijoiden kuin ammatissa toimivien keskuudessa.
Valtiovallan uudesta suhtautumisesta ulkosuomalaisiin on erinomaisena osoituksena tänä vuonna valmistunut työministeriön alaisen Etnisten suhteiden neuvottelukunnan ulkosuomalaisjaoston laatima Ulkosuomalaispoliittinen ohjelma, joka ensimmäisen kerran antaa ulkosuomalaisille virallisen aseman Suomen valtiovaltaan nähden. Ohjelmassa määritellään muun muassa tuki muun muassa Suomi-kouluille ja annetaan ulkosuomalaisparlamentille tärkeä rooli ulkosuomalaisten äänenä Suomessa. Ohjelman laatimisessa on ollut mukana Suomi-Seura ja myös Ulkosuomalaisparlamentin puhemiehistö on kokoustensa yhteydessä tavannut jaoston ja antanut kommenttejaan ohjelmasta sekä ollut yhteydessä jaostoon myös sähköpostitse.

Ohjelmasta tehtiin aloite Ulkosuomalaisparlamentin edellisessä istunnossa. Ohjelma on tehty viisivuotiskautta varten. Sen on tarkoitus astua voimaan vuoden 2001 alusta.
Myös Ulkosuomalaisparlamentin Suomessa osakseen saama huomio ja sen puhemiehistön tapaamiset valtioneuvoston jäsenten ja kansanedustajien kanssa osoittavat, että ulkosuomalaisten ääntä kuunnellaan Suomessa nykyisin.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Tiedotusvaliokunta toteaa, että ulkosuomalaiset nähdään jo Suomessa tärkeänä voimavarana. Valiokunta kehottaa kuitenkin sihteeristöä jatkamaan ulkosuomalaisten asioista tiedottamista Suomessa sekä tehostamaan oikean kuvan antamista ulkosuomalaisten toiminnasta ja pyrkimyksistä.

TALOUSASIOITA KOSKEVAT PÄÄTÖSLAUSELMAT:

43. Suomen valtion tuki ulkosuomalaisjärjestöille ja Suomi-kouluille

Suomen kieltä ja kulttuuria on säilytetty maailmalla jo usean sukupolven ajan sulautumispaineista huolimatta. Viimeisten vuosikymmenien kehitys on muuttanut kielen eloonjäämisen ja kehittymisen edellytyksiä. Yhtäältä elektroniset viestimet kilpailevat nuorten ajasta ja asettavat suurempia teknisiä ja taloudellisia vaatimuksia opiskelijoille, toisaalta ne antavat nuorille mahdollisuuden käyttää kielenoppimiseen heitä kiinnostavaa välinettä vuorovaikutteisen oppimisen olematta sidoksissa ohjaajan aikatauluun. Hyvän ja toimivan kielitaidon ylläpitäminen on vaativa projekti, johon vaaditaan usein koko perheen panosta.

Ulkosuomalaisjärjestöt ovat tärkeitä paitsi siirtolaisille myös työkomennuksella oleville ja heidän perheilleen sosiaalisten suhteiden luomiseksi sekä kielen ja kulttuurin säilyttämiseksi. Ulkosuomalaisjärjestöt ovat usein aloitteentekijöinä paikallisten Suomi-koulujen perustamisessa.

Suomen kielen opiskelu on viime vuosina lisääntynyt sekä kansainvälistymisen että Suomen tunnettuuden paranemisen myötä. Uusia kouluja perustetaan työkomennusmaihin, mm. Arabi-Emiraatteihin ja Brasiliaan. Lisäksi esim. Ruotsissa on vasta vuonna 2000 perustettu ensimmäiset Suomi-koulut. Ruotsissa arvioidaan, että kouluja perustetaan maahan 30 – 50 kappaletta.

Ulkosuomalaisjärjestöjä on maailmalla noin 1200 ja Suomi-kouluja noin 150. Koulujen avustus on yhteensä 2.000.000 markkaa, joilla katetaan osa opettajien palkkioista ja kouluhuoneen vuokrasta. Summa on pysynyt samana, vaikka koulujen määrä on kasvanut. Niinpä koulua kohden tulevan tuen määrä on pienentynyt vaikka kustannukset ovat kohonneet huomattavasti. Tämä vaikeuttaa koulujen toimintaa; mm. oppimateriaalin hankintaa. Varojen puutteessa Suomi-koulujen tietotekniikan hankinta ja käyttö on vähäistä.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti suosittelee, että Suomen valtiovalta kohdistaa ulkosuomalaisjärjestöille ja Suomi-kouluille määrärahoja jatkossakin. Määrärahojen tulee olla sen suuruisia, että niillä voidaan kehittää ja ylläpitää hyvää ja mielekästä toimintaa. Avustussummia tulee vuosittain tarkistaa ja niiden tulee vastata lisääntyviä tarpeita. Suomi-koulujen avustusmäärärahaa tulee nostaa, jotta suomen kielen oppiminen saatetaan nykyaikaiselle tasolle.

44. Tuki reuna-alueille

Ulkosuomalaisparlamentin kannalta reuna-alueita ovat mm. Latinalainen Amerikka, Aasia, Lähi-Itä, Afrikka ja Uusi Seelanti. Siellä suomalaisia asuu suhteellisen vähän ja alueet ovat yleensä laajoja. Näiltä alueilta on lisäksi pitkät ja kalliit matkat ulkosuomalaisparlamentin istuntoon.

Latinalaisessa Amerikassa asuu ensimmäisen ja toisen polven suomalaisia noin 1 500, Aasiassa 3 000, Afrikassa 1 500 ja Uudessa Seelannissa 700.
Aloitteessa ehdotetaan osallistujamääräksi ainakin kahta edustajaa maata, aluetta tai maanosaa kohden, jotta edustuksellisuus taataan.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti ei esitä mitään ryhmää suosittavan muita enempää. Sen sijaan ulkosuomalaisparlamentti kehottaa valtionvarainministeriötä tutkimaan mahdollisuutta korvata ainakin osittain ulkosuomalaisparlamentin edustajien matkakuluja sekä istuntojen valmistelussa tarvittavan tiedonkulun (sähköpostin tms.) menoja.

45. USP:n ja järjestöjen yhteistyö matka-alennusten turvaamiseksi

Ulkosuomalaisparlamentin sihteeristö on neuvotellut Finnairin pääkonttorin kanssa edustajille myönnettävistä lentolippualennuksista. Finnairin keskushallinto on päättänyt kaikista alennuksista neuvottelematta paikallisten toimistojensa kanssa etnisen matkailun merkityksestä Finnairin lipunmyyntiin.

Finnair on vuosi vuodelta ollut haluttomampi myöntämään alennuksia ulkosuomalaisparlamentin edustajille. Lisäksi alennuksia voi saada vain Finnairin suorista lennoista, ei jatkoyhteyksistä. Esimerkiksi kaikki Pohjois-Amerikan edustajat lentävät New Yorkista ja ostavat jatkolennot muilta yhtiöiltä esim. Vancouveriin tai Kaliforniaan. Australian edustajat joutuvat hankkimaan edestakaisen lippunsa kotiseudultaan Singaporeen tai Tokioon. Näin lennon hinta nousee usein korkeammaksi kuin muiden lentoyhtiöiden hinnat ja matkan reitti voi olla hankala.

Finnairin kanssa käytävissä neuvotteluissa ei keskustella pelkästään hinnoista vaan myös siitä, keillä kaikilla on oikeus saada alennettu lippu, ketkä kaikki lasketaan edustajiksi, koska edustajien nimilista on toimitettava Finnairin toimistoille ja meneekö se Finnairin keskushallinnon kautta toimistoille vai suoraan Suomi-Seurasta, missä varaukset tehdään, kuinka aikaisin lippu on varattava, saako lentovarauksia muuttaa, miten lippu on maksettava, kuinka pian lippu on noudettavissa, mistä lippu noudetaan vai postitetaanko se edustajalle, kirjoitetaanko lippu Suomessa vai ulkomailla, onko kyseessä stand-by -lippu yms. Kaikkien Finnairin toimistojen/edustajien (yht. 109 kpl) kanssa ei ole mahdollista erikseen neuvotella alennuksista.

Ulkosuomalaisyhteisöt tuntevat parhaiten vaivattomimmat tai edullisimmat lento- ja muut matkayhteydet Suomeen. Monien maiden ulkosuomalaisyhteisöillä on lisäksi hyvät suhteet alueensa matkatoimistoihin, jotka myöntävät erikoishintoja näille yhteisöille.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisyhteisöt kussakin maassa neuvottelevat alueensa lentoyhtiöiden kanssa halvimman lentohinnan sekä toimintatavat ja ilmoittavat niistä ulkosuomalaisparlamentin sihteeristölle. Sihteeristö kerää tiedot ja tiedottaa niistä ulkosuomalaisyhteisöille internetin välityksellä.

46. USP:n budjetoitava varoja alueellisten kokousten järjestämiseen ja puhemiehistön kuluihin

Ulkosuomalaisparlamentin varapuhemiehet ovat järjestäneet alueillaan kokouksia, joissa tiedotetaan päätöslauselmien edistymisestä, uusista aloitteista ja muista ulkosuomalaisparlamentin toimintaan liittyvistä asioista.

Varapuhemiehet maksavat itse kaikki posti- ja puhelinkulut, joita syntyy ulkosuomalaisparlamentin istuntojen välisenä aikana. Tällaisia ovat mm. yhteisöille lähetettävät kyselyt, tiedotus vireillä olevista asioista ja selvitykset päätöslauselmien etenemisestä.

Toistaiseksi aluekokouksia on tuettu apurahoista seuraavasti: USA:n ja Kanadan aluekokouksiin yhteensä 13.000 markkaa; Etelä-Euroopan (+Afrikka ja Lähi-Itä) aluekokous 3000 markkaa + maakokous 1 500 markkaa.

Ulkosuomalaisparlamentilla itsellään ei ole varoja, eikä se voi näin ollen laatia budjettia. Sitä ei voi luonteensa vuoksi myöskään rekisteröidä yhdistykseksi. Suomi-Seura ry on omassa budjetissaan varannut ulkosuomalaisparlamentin menoihin varoja, jotka eivät kata aluekokouksia, eivätkä varapuhemiesten kulukorvauksia. Suurimmat menoerät ovat parlamenttisihteerin palkka- ja sosiaalikulut, tiedotuskulut ja puhemiehistön matkakulut Suomeen.

Mikäli ulkosuomalaisparlamentille osoitetaan ulkopuolista rahoitusta, ovat ne käytettävissä kokonaisuudessaan parlamentin kuluihin. Tuolloin parlamentin sihteeristö hoitaa raha-asioiden käytännön puolen, esim. kirjanpidon ja tilitykset. Juridisesti varoista on vastuussa Suomi-Seura ry, jonka puheenjohtaja on myös ulkosuomalaisparlamentin puhemies.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti esittää, että sihteeristö tutkisi ulkopuolisen rahoituksen mahdollisuutta aluekokousten järjestämiseen. Lisäksi ulkosuomalaisparlamentti ehdottaa, että Suomi-Seura ry varaisi seuraavaa budjettiaan tehdessään tai apurahoja jakaessaan varoja alueellisten kokousten järjestämiseen ja puhemiesten matkoihin alueittensa sisällä. Lisäksi varapuhemiehille olisi varattava kulukorvaus, jolla katettaisiin ne kulut, jotka syntyvät yhteydenpidosta alueen muihin ulkosuomalaisyhteisöihin.

47. Tilit ja budjetti talousvaliokunnalle

Suomi-Seura on omassa tilikartassaan eritellyt Ulkosuomalaisparlamentin toimintaan suuntaamansa varat. Samoin Suomi-Seuran parlamenttisihteeri tekee vuosittaisen talous-arvioesityksensä seuran johtokunnalle, joka on vastuussa seuran tileistä. Suomi-Seuran johtokunta valtuutti kokouksessaan 28.9.2000 seuran toiminnanjohtajan esittelemään talousvaliokunnalle Suomi-Seuran tilejä ulkosuomalaisparlamentin osalta (kustannuspaikka 501).

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Suomi-Seura ry. jatkaa tulevinakin vuosina ulkosuomalaisparlamentin tukemista ja esittää vastaisuudessakin selvityksen parlamentin menoista talousvaliokunnalle.

* * *

ALOITTEET, JOTKA ULKOSUOMALAISPARLAMENTTI KÄSITTELI, MUTTA HYLKÄSI

48. Ulkosuomalaisparlamentin äänestyskäytäntö

Parlamenttiedustajien lähettäminen istuntoon Helsinkiin on merkittävä taloudellinen uhraus ulkosuomalaisyhteisöille ja yksittäisille edustajille. On myös ymmärrettävää ettei kaikilla yhteisöillä ole taloudellisia resursseja olla edustettuina istunnoissa. Tämä rajoittaa parlamentin edustavuutta ja on täten varteenotettava ongelma.

Osallistuminen parlamentti-istuntoihin puhtaasti postin tai sähköpostin välityksellä tapahtuvan äänestyksen muodossa kyseenalaistaa parlamentin demokraattisuuden. Demokratian olennaisena osana on keskustelu, jonka pohjalta päätökset syntyvät. Aloitteessa esitetty osallistumismuoto ei mahdollistaisi osallistumista yleis- tai valiokuntakeskusteluun parlamentti-istunnossa.

Äänestäminen postin tai sähköpostin välityksellä ulkosuomalaisparlamentin istunnoissa on käytännön mahdottomuus. Pääasiallinen rajoittava tekijä on aika. Istunnot on vietävä läpi nopeasti, jotta voitaisiin minimoida edustajien majoituskustannukset. Postin tai sähköpostin välityksellä toimitettu äänestys aiheuttaisi huomattavia istuntoa suhteettomasti hidastavia käytännön ongelmia. Nämä hidasteet saattaisivat vähentää sitä ulkosuomalaisten määrää, jolla tällä hetkellä on resursseja lähettää edustajansa istuntoon.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti on käsitellyt ulkosuomalaisparlamentin äänestyskäytäntöä käsittelevän aloitteen. Parlamentti hylkää aloitteen.

49. Reuna-alueiden huomioiminen parlamenttiedustuksessa

Latinalainen Amerikka on suuri alue, jonka suomalaisasutukset ovat hajallaan. Tämä vaikeuttaa yhteydenpitoa ulko-maailmaan. Myös ulkosuomalaisparlamentin istuntoihin osallistuminen on vaikeata pitkien välimatkojen takia. Suurin osa latinalaisen Amerikan suomalaisista ei ole tietoisia ulkosuomalaisparlamentista tai sen ajamista asioista. Yhdistäminen Pohjois-Amerikkaan ulkosuomalaisparlamentin toiminnassa keskittää suhteellisen harvan suomalais-asutuksen omaavan latinalaisen Amerikan ongelmien ratkomista toisaalle.

Ulkosuomalaisparlamentin maantieteellistä kattavuutta ja tasapuolisuutta korostetaan puhemiehistön koostumuksessa. Parlamentin sääntöjen 4. artiklan mukaan ”parlamentti valitsee istuntokaudeksi varapuhemiehiä, joiden tulee edustaa eri maantieteellisiä alueita”. Tämän artiklan pohjalta parlamentin ensimmäinen varsinainen istunto hyväksyi silloisen sääntövaliokunnan ehdotuksen puhemiehistön aluejaosta kuluneeksi istuntokaudeksi, jossa mm. Yhdysvallat ja latinalainen Amerikka yhdistettiin alueeksi.

Ulkosuomalaisparlamentin maantieteellinen edustavuus on parlamentin toiminnassa mukana olevien suomalaisyhteisöjen aktiivisuuden ja taloudellisten resurssien varassa. Maa/ maanosa/aluekohtaisen minimiosallistujaluvun määrittäminen on täten ongelmallista, sillä parlamentilla ei ole mahdollisuutta taata, että ko. määritelmän mukainen edustus saataisiin istuntoihin.

Toiseksi voidaan todeta aloitteen asettavan eri maista tulevat eriarvoiseen asemaan. Ulkosuomalaisparlamentti ei esitä mitään ryhmää suosittavan muita enempää.
Kolmanneksi, on vaikea määrittää, mitkä maat luokiteltaisiin reuna-aluemaiksi.

Tarkoitetaanko reuna-alueilla maantieteellistä reuna-aluetta (= kaukana Suomesta) vai suomalaisten määrän suhteen reuna-aluetta. Mitkä kaikki maat laskettaisiin mukaan? Olisiko määriteltävä kilometrimatka? Maita voisi kertyä kymmeniä, mm. Korea, Vietnam, Thaimaa, kaikki Tyynen valtameren saaret, itäinen Venäjä, Kiina. Entä miten suhtaudutaan esim. Kaliforniaan, joka on maantieteellisesti kaukana? Mitä maita tuettaisiin – vain kaukaisia, joissa on vähän ulkosuomalaisia? Joissain maissa lähistölläkin on vain muutama ulkosuomalainen – tuleeko niitäkin tukea? Jo nyt pienten maiden (ja pienten järjestöjen) edustuksellisuus taataan rajoittamalla suurten yhteisöjen edustajamäärä kolmeen.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti on käsitellyt reuna-alueiden huomioimista parlamenttiedustuksessa käsittelevän aloitteen. Parlamentti hylkää aloitteen.

50. Puhemiehistön ja valiokuntien koostumus sekä parlamentin äänestyskäytäntö

Puhemiehistön ja valiokuntien koostumuksen tai äänestyskäytäntöjen suhteuttaminen yhteisön asemamaan suomalaisväestön kokoon ei ole ratkaiseva kysymys, sillä ulkosuomalaisparlamentti on yhteisöjen, ei maiden, edustajista koostuva foorumi.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti on käsitellyt puhemiehistön ja valiokuntien koostumusta sekä parlamentin äänestyskäytäntöä käsittelevän aloitteen. Parlamentti hylkää aloitteen esitetyssä muodossa. Parlamentti esittää, että puhemiehistö tutkii äänimäärän suhteuttamista yhteisöjen jäsenmäärään ja tämän mahdollisia seurauksia, sekä raportoi siitä seuraavassa istunnossa.

 

ALOITTEET, JOIHIN ULKOSUOMALAISPARLAMENTTI PÄÄTTI OLLA OTTAMATTA KANTAA

51. Ulkosuomalaisen määritelmä

Perustamisasiakirjansa mukaan ulkosuomalaisparlamentti edustaa ”Suomesta lähteviä, maailmalla asuvia ja sieltä palaavia suomalaisia ja heidän jälkeläisiään”. Ulkosuomalaisuuden määritelmä on tässä varsin avara. Se ei erittele Suomen ja muiden maiden kansalaisia. Parlamentti katsoo ulkosuomalaiseksi jokaisen joka kokee yhteenkuuluvuutta suomalaisuuteen tai suomenruotsalaisuuteen. Parlamentin määritelmä ulkosuomalaisuudelle saa vastakaikua Suomen hallituksen ulkosuomalaispoliittinen ohjelman antamasta määritelmästä termeille ulkokansalainen ja ulko-kansalaisuus. Ohjelmassa määritellään termit siten, että ne kattavat valtiosta ulkomaille muuttaneet ja heidän jälkeläiset. Nämäkään käsitteet eivät toisinsanoin rajoitu kansalaisiin juridisessa merkityksessä.

Ulkosuomalaiset muodostavat laajan joukon, jolla on eriäviä tarpeita. Ulkosuomalaisparlamentti tekee parhaansa huomioidakseen nämä eriävyydet työssään, jotta se voisi mahdollisimman hyvin palvella maailman suomalaisyhteisöjen kirjoa. Esimerkkinä mainittakoon sihteeristön hiljattain aloittama yhteistyö Suomen Merimieskirkon, Helsingin Diakonissalaitoksen ja Kirkkohallituksen kanssa ikääntyvien ulkosuomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden alueella, jossa sihteeristö on järjestelmällisesti painottanut paikallisiin olosuhteisiin ja paikallisten suomalaisyhteisöjen erityistarpeisiin pohjautuvien ratkaisujen tärkeyttä. Eriävät tarpeet eivät ole kuitenkaan johtaneet tarpeeseen tarkentaa termin ’ulkosuomalainen’ määritelmää.

Merkittävä osa ulkosuomalaisparlamentin painoarvosta Suomessa juontuu siitä, että parlamentti edustaa laajaa ihmisryhmää. Tämä on erityisen tärkeä havainto ottaen huomioon nykypäivän kansainvälistyvän Suomen, jolle ulkosuomalaiset muodostavat merkittävän, mutta toistaiseksi paljolti hyödyntämättömän voimavaran. Ulkosuomalaisuuden avara tulkinta voimistaa parlamentin varteenotettavuutta poliittisena toimijana Suomessa.

Termin ’ulkosuomalainen’ tarkennus aiheuttaisi lisäksi huomattavia käytännön ongelmia. Jos ulkosuomalaisuus rajoitettaisiin esim. ulkomailla asuviin Suomen kansalaisiin ja tätä määritelmää käytettäisiin parlamentin työhön osallistuvien yhteisöjen rajoittamiseksi, saisivatko sekä Suomen että muiden maiden kansalaisia edustavat ulkosuomalaisyhteisöt osallistua?

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti on käsitellyt termin ’ulkosuomalainen’ määritelmää käsittelevän aloitteen. Hallituksen ulkosuomalaispoliittisen ohjelman kohta 2.1 tulee määrittelemään ulkosuomalaisuuden, jonka vuoksi ulkosuomalaisparlamentti päättää olla ottamatta kantaa aloitteeseen.

 

ULKOSUOMALAISPARLAMENTTI PÄÄTTI OLLA OTTAMATTA KANTAA ITSE ALOITTEESEEN, MUTTA HALUSI KOMMENTOIDA AIHETTA

52. Eläkeasioita koskeva dokumentointi

EU/Eta-maassa asuva ulkosuomalainen voi hakea asuinmaassaan yhdellä lomakkeella eläkkeitä kaikista niistä EU/Eta-maista, joissa hän on asunut ja/tai työskennellyt. Asuinmaan eläkeasioita hoitavat viranomaiset toimittavat eläkehakemukset eteenpäin virkateitse muiden EU/Eta-maiden eläkelaitoksille. Suomessa ulkomailta saapuvien eläkehakemusten yhdyslaitoksena toimii Kansaneläkelaitos (Kela). Kelan Helsingin toimiston kansainvälisten asiain ryhmä käsittelee hakemuksen kansaneläkkeen osalta ja lähettää edelleen hakemuksen työeläkejärjestelmien keskusrekisteriin Eläketurvakeskukseen. Valmiita lomakkeita käytetään myös maiden välillä, joiden kanssa Suomi on solminut sosiaaliturvasopimuksen ja ne ovat saatavissa näiden maiden eläkeasioita hoitavista laitoksista.

Virallisia eläkepäätöksiä hakijoille Kansaneläkelaitos lähettää suomeksi ja ruotsiksi, mutta liittää mukaan pyydettäessä selostuksen eläkepäätöksen sisällöstä muilla kielillä. Kelan kansainvälisten asiain ryhmä lähettää tarvittaessa englanninkielisen selvityksen eläkehakemukseen liittyvistä asioista.

Suomen työeläkelaitoksista eläkepäätökset voi saada suomen, ruotsin ja saamen lisäksi esim. englanniksi, saksaksi, ranskaksi, espanjaksi. Työeläkelaitokset pyrkivät palvelemaan asiakkaitaan kotimaisten kielten lisäksi myös muilla kielillä, jos heillä on tiedossa, että vastaanottaja ei ymmärrä suomen ja ruotsinkielisiä päätöksiä.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti päätti olla ottamatta kantaa itse aloitteeseen, mutta halusi kommentoida aihetta.
Ulkosuomalaisparlamentti toteaa tyytyväisenä, että EY-lainsäädännön ja Suomen valtion solmimien sosiaaliturvasopimusten ansiosta eläkehakemukset voidaan hoitaa vaivattomasti virkateitse ja tarvittavat käännökset ovat saatavissa tarvittaessa. Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa lisäämään tiedotusta eläkehakemuskäytännöstä esimerkiksi ikääntyville ulkosuomalaisille suunnatun oppaan muodossa.

 

ALOITTEET, JOTKA PARLAMENTTI SIIRSI PUHEMIEHISTÖN TAI SIHTEERISTÖN HARKITTAVAKSI

53. Ulkosuomalaisen äänestäjän vaalipiirin määräytyminen

Suomen vaalilain mukaan eduskuntavaaleissa, presidentinvaalissa ja europarlamenttivaaleissa äänioikeutettuja ovat kaikki viimeistään vaalipäivänä 18 vuotta täyttävät Suomen kansalaiset asuivatpa he Suomessa tai ulkomailla. Kunnallisvaaleissa äänioikeutettuja ovat ne äänioikeusikäiset Suomen kansalaiset, joilla on kotikunta Suomessa (tarkistus tehdään 51. päivänä ennen vaalipäivää). Kunnallisvaaleissa ja europarlamenttivaaleissa myös Suomessa asuvilla ulkomaalaisilla on tietyin edellytyksin äänioikeus.

Ulkomailla asuva Suomen kansalainen äänestää siinä Suomen vaalipiirissä, jossa hän on viimeksi Suomessa asuessaan ollut väestökirjanpidon mukaan kirjoilla. Jos ulkomailla asuva Suomen kansalainen ei ole koskaan asunut Suomessa, vaalipiiri määräytyy vanhempien tai isovanhempien viimeisimmän Suomessa sijaitsevan asuinpaikan mukaan. Ulkosuomalaisten äänestysvilkkauden lisäämiseksi aika ajoin esitettyä ulkosuomalaisten oman vaalipiirin muodostamista ei ole pidetty mahdollisena.

Voimassa olevaa vaalilakia ulkosuomalaisten vaalipiirin määräytymisestä voidaan perustella seuraavalla esimerkillä. Ulkomailla koko ikänsä asuneen Suomen kansalaisen siteet Suomeen keskittynevät hänen vanhempiensa kotipaikkakunnalle. Miksi hänen täten pitäisi voida äänestää Helsingissä tai jossakin muussa vaalipiirissä? Lisäksi, ulkomailla asuvien Suomen kansalaisten äänestäminen missä tahansa vaalipiirissä tai Helsingin vaalipiirissä saattaisi vääristää vaaleissa annettujen äänien valtakunnallista jakaumaa.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti palauttaa ulkosuomalaisten äänestäjien vaalipiirien määräytymistä koskevan aloitteen puhemiehistön ja sihteeristön jatkokäsittelyyn.

54. Presidentti Ahtisaaren rooli Suomi-kuvan kehittäjänä maailmalla

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti palauttaa presidentti Martti Ahtisaaren roolia koskevan aloitteen puhemiehistölle ja sihteeristölle toimenpiteitä varten.

55. Ulkosuomalaisparlamentin istuntojen ajankohta

Ulkosuomalaisparlamentin säännöt eivät määritä istuntojen tarkkaa ajankohtaa. Sääntöjen 3. artiklassa todetaan parlamentin kokoontuvan ”kahden-kolmen vuoden välein. Parlamentti voi myös kokoontua ulkosuomalaisyhteisöjen aloitteesta puhemiehistön niin päättäessä”.

Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselma:

Ulkosuomalaisparlamentti jättää parlamentin istuntojen ajankohtaa koskevan aloitteen puhemiehistön harkittavaksi.